lauantai 31. maaliskuuta 2012

Aurinko!

Hejssan!

Eilen harjoittelun loputtua aurinko ilmestyi muutaman päivän tauon jälkeen taas taivaalle, joten pakko oli lähteä ulos. Täällä on siis jo kevääntuntua, mutta vieressä olevassa järvessä on vielä ohut jääkerros keskellä, vaikka rannat alkavat olla jo sulia. Tuuli järveltä päin on siis vielä aika hyytävän tuntuinen, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti :)


Yksi fyssarin hommien hyvä, mutta myös samalla huono puoli on se, ettei töihin tarvitse laittautua mitenkään erikoisesti ja vaatteiden pitää olla rentoja. Joskus on aamulla ihana vaan vetästä jotkut löysät housut jalkaan, laittaa hiukset ponnarille ja lähteä harjoitteluun kun ei tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi päällensä. Tavallaan taas ärsyttää välillä kun tekisi mieli olla edes joskus vähän siistimmissä vaatteissa ja näyttää ihmismäisemmältä, mutta ei, esim. farkut ei oikein sovi tän alan hommiin. Ulkonäköön panostaminen jää siis aika vähälle, mutta mitäpä sitä sen erityisemmin pyynäämään. Pääasia, että ihmiset sentään juttelee ihan ystävällisesti eivätkä juokse karkuun kun aamulla möngin tuon huiman about 50 metrin matkan Suomi-kodille.


 




 Täällä ei hirveästi näy ihmisiä kävelemässä. Tänään vastaan tuli muutama kävelijä ja pari pyöräilijää, mutta muuten kaikki tuntuvat kulkevan autolla joka paikkaan. Apteekissakin on "Drive thru"-kaista. Joo, useilla ihmisillä on usein kiire, mutta ihan oikeasti hei, apteekissa tuollanen :D Mie oon mualta, ei meillä siellä tuommosia oo, eikä kyllä tarvii tullakaan.






Innostuin sitten käymään suunniteltua pidemmän lenkin ja hölkkäsin piiiiitkästä aikaa. Se tais olla just sitä mitä tarvitsin, sillä vapaa-ajalla liikkuminen on jäänyt aika vähälle vielä tämän reissun aikana. Kävelyä tulee kyllä päivällä paljon kun harjoittelupaikan rakennuksia on useita ja tänäänkin juoksin rakennuksien päästä päähän useamman kerran ja olin muutenkin oikeastaan koko päivän liikkeellä ja jalkojen päällä. Ois kiva nähdä askelmittarin avulla, että monta tulee otettua päivässä, istumaan ei nimittäin hirveästi ehdi.


En ois ikinä kuvitellu sanovani tätä, mutta olipa kiva päästä pesemään pyykkiä! Miun avaimet ei käy Majatalon pyykkitupaan ja vasta eilen joku tuli avaamaan sen oven. Alkaa nimittäin olla vaatteet vähän vähissä kun viikko oltu jo kuitenkin reissussa.

Luin lehdestä, että Suomi-kotiin on satsattu viimeisten 30 vuoden aikana 35 miljoonaa Kanadan dollaria, eli reilu 22 miljoonaa euroa ja se kyllä näkyy itse Suomi-kodissa ja Majatalossa. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat ihan uusia. En ole aiemmin ikinä edes käyttänyt kuivausrumpua! Hyvin on vaatteet kuivunu perinteiseen narullakuivatus tapaan.


 Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat aika isoja molemmat, joten saan laittaa melkein kaikki täällä olevat vaatteet kerralla pyörimään. Viimeisenä kuvana vielä tarkempi kuva valtavasta kuivausrummusta, sillä tiedän, että Vili innostuisi, jos tajuaisi mikä kuvassa on. Sen lempipaikka nukkumiseen on nimittäin pesukone. Tuossa rummussa sillä ois niin lokoisat oltavat, eikä sitä varmaan sitten muualla näkiskään! Eli tiedän kyllä missä se karvapallo ois, jos se vaan olisi täällä, terveisiä sinne kotiin vaan :D

torstai 29. maaliskuuta 2012

Coffee

Niinhän sitä sanotaan, että hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaset, mutta aika vähästä tämäkin mökkihöperö osaa iloita.

Heti kun tulin Majataloon ja kuulin, että ohjaajani oli ostanut valmiiksi ruokaa, mielessä oli ajatus "hitot ruoasta, kunhan siellä on kahvinkeitin ja kahvia". Tutkailin siis ruokakaappeja ym. eikä kahvia näkynyt. Kiroilututti. En ees tiennyt siinä vaiheessa, että missä on lähin kauppa ja ei huvittanut lähteä hortoilemaan. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin tajusin, että onhan täällä kahvia, se paketti vaan on jääkaapissa. Ei ihan ensimmäinen paikka, mistä lähtisin sitä etsimään.


Pääasia siis, että kahvia löytyi. Pakettia tutkiessa huomasin, että siinä on merkintä "after opening,transfer contents to a sealed container and store in the refrigerator to maintain freshness". Selevä juttu, laitetaan sitten sumpit jääkaappiin. En vieläkään muista aamupöpperössä aina, että missä se paketti oikein on, vaikka oon kohta juonut jo puoli pakettia. Ohop.

Ja miten pieni voikaan yksi kahvinkeitin olla. Siis onhan Suomessakin just noita samantyylisiä pikkukeittimiä, joissa maksimi on se sama 4 kuppia. 4 kuppia? Öh, hyvä että sillä saa itsensä aamulla hereille (ei se kai auta kun olla iloinen siitä, että maksimi ei ole 2 kuppia. Ketuttas keittää aamulla kaksi eri pannullista kahvia).

No niin ja se iloaihe siis. Se ei ollut kahvin säilytyspaikka, eikä kahvinkeittimen pienuus vaan suodatinpussit! Siis kattokaa nyt minkä mallisia ne on!



 Okei, noita saattaa olla Suomessakin, mutta ite en oo ikinä nähny tuollasia. Piti ensin ihan miettiä, että tarvitseeko tuohon edes suodatinpussia kun siinä on vaan sellainen pyöreä kippo, johon kahvinpurut laitetaan, eikä täällä ollut valmiina kuin sellaisia "normaaleja" suodatinpusseja. Järki kuitenkin kolkutteli jossain päin päänuppia ja osasin jopa taitella perussuodatinpussin tuohon.



 Joojoo, pakko repiä ilonaiheensa pienestä kun ei ole seuraa iltaisin. Viikon päästä tulee ne uudet harjoittelijat tänne, saa nähdä millainen mökkihöperön ne saa vastaansa kun vietän täällä vielä viikon illat yksinäni..


Miut siis tunnetaan Suomi-tyttönä täällä. Joidenkin on hankala sanoa miun nimi, joten jos kuulen jonkun epämääräinen huudahduksen, joka saattaa olla mitä vain Jonan ja Enan välimaastosta, niin luultavasti jollain on asiaa miulle. 

Viikonloppuna pääsen varmaankin käymään keskustassa ja saan laitettua kuvia siitäkin tänne!

Kuntoutusta & ympäristöä

Hola!

Pääsin siis ensimmäisen päivän jälkeen pyörimään täällä työskentelevän kuntoutushenkilön kanssa. Hän ei siis ole fysioterapeutti, mutta on käsittääkseni saanut ehkä hieman vastaavanlaisen koulutuksen kuin mitä aiemmin kuntohoitajat saivat Suomessa. Täällä on myös yksi fysioterapeutti, mutta koska täällä on ne tiukat säädöset kuka saa tehdä mitäkin, enkä ole vielä valmistunut fysioterapeutiksi (joo vielä niin, sen päivän kun näkis että oppari on valmis ja paperit kourassa), niin vietän aikaa ns. kuntohoitajan kanssa.

Henkilökunta ja asukkaat ovat ihan mielettömän iloisia (ei siis mitenkään ylipirteitä vaan aidosti hyvällä tuulella) ja ystävällisiä. Jotenkin siinä mielessä ehkä hieman erilaista kuin Suomessa, jossa saattaa nähdä välillä pikkusen väärällä jalalla nousseita enemmän. Kuntoutus tuntuu olevan aikalailla samanlaista kuin Suomessa, eli kuntoutus suunnitellaan ja toteutetaan asiakkaan tilan ja senhetkisen voinnin mukaan. Aika peruskauraa, eli lähinnä kävelyn opettelua/harjoittelua, kuntosaliharjoitteita, venyttelyjä & passiivisia liikeharjoituksia ylläpitämään/lisäämään nivelten liikkuvuutta. 


Kävin eilen illalla katsomassa vähän mitä tästä lähettyviltä löytyy. Ihan vieressä on Ramsey-niminen järvi, joka itse asiassa näkyy myös asuntoni ikkunasta. Oli taas harmaa päivä, joten kuvat on aika synkän näköisiä.






Jo Oakvillessä ollessa talot pisti silmään. Omakotitaloalueilla suurin osa taloista on tosi hienoja ja isoja, osa jopa valtavan kokoisia. Niagara-on-the-Lakessa käydessäkin oli fiilis, että voisin ihan koska tahansa ottaa tyyliin joka toisen talon itselleni! Automatkalla näin järven rannalla sellaisen ihanan sinisen ison talon, jossa oli vielä sellainen pieni muumitalotyylinen torniosa, tahtoo sen!!


Voisin ottaa kuvan vaikka jokaisesta talosta täällä, jos vain uskaltaisin. Tämä oli ainut, josta kehtasin ottaa edes jonkinlaisen kuvan, sillä tuli kamala stalkkeriolo heti ja kiirehdin heti pois :D Jos joku kuvais omaa taloa, niin tulis kyllä tosi epäilyttävä ja ahdistava olo, joten ehkä jätän yksittäisten talojen kuvailun vähän vähemmälle.


Talojen lisäksi autot on isompia ja uudempia kuin Suomessa. Erityisesti Torontossa huomasi sen, että isot citymaasturit on tosi suosittuja siellä ja myös täällä Sudburyssa. Vanhin auto jonka näin koko aikana Torontossa oli varmaan sekin vähintään 2005 vuoden mallia. Ei näkyny iki-ihania 95-vuoden VW Poloja, vaikka tykkäänkin äidin vihreästä pikkuPolosesta (älä äiti suutu mie oikeasti tykkään siitä) :D





Ohjaajani oli ostanut jääkaappiin jotain ruokaa valmiiksi kun tulin tänne. Siellä oli tuollainen kevyt sixpack valtavia muffinsseja, joissa makuina siis  mustikka, karpalo-sitruuna ja banaani-suklaa. NAM.


Tänään pääsin käymään isommassa ruokakaupassa harjoittelupaikan asukkaiden kanssa. Tässä ihan lähettyvillä on siis vain kaksi kauppaa, joista toinen on tosi pieni kioski ja toinen se apteekki, josta olen jo aiemminkin kirjoitellut. Ainut "pieni" huono puoli molemmissa kaupoissa on se, ettei niissä myydä mitään tuoretta. Ei siis hedelmiä tai vihanneksia, eikä edes tuoretta kanaa tai lihaa. Pikkuinen ongelma siis kun oon tottunut syömään ihan kunnon kotiruokaa, enkä mitään pakastemössöjä tai purkkiruokaa. (Kissat syö purkkiruokaa, en mie.) Onneksi siis pääsen käymään isommassa kaupassa kerran viikossa, joten sillon on pakko ostaa kaikki tuoretuotteet viikoksi kerrallaan. Kyllä muutama mummeli vähän naureskeli kun marssin bussiin 4 ruokakassin kanssa. (Niin muuten se bussi. Se on sellainen keltainen koulubussi, se on ihana! En muistanut nyt ottaa kuvaa niin otan ensi viikolla). Mutta onpahan kunnollista ruokaa nyt :) (Ja ruoanlaittamisesta puheenollen tein sitten taas ihan kunnon annoksen kerralla ja saan syödä samaa ruokaa sitten varmaan seuraavat 5 päivää. Minkäs teet, en oo tottunut tekemään ruokaa vaan itselleni, eikä täällä ole tällä hetkellä muita syömässä kun mie.)


Ja nyt se alko. Polte spinningpyörän päälle. Tekis niin mieli vaan mennä polkemaan ja saada kunnon treeni! Argh. En ole vielä katsonut onko Sudburyssa edes tarjolla spinningiä, mutta ei miulla ole kyllä edes mukana kunnon kenkiä siihen tai oikeastaan vaatteitakaan. Kun on tottunut polkemaan kovapohjaisilla spinningkengillä, niin ei todellakaan tee mieli polkea pehmeäpohjaisilla salikengillä. Välineurheilua tai ei, mie tykkään että on edes tärkeimmät varusteet kunnossa, niin liikunnasta ja itsestään saa enemmän irti. (Hmm, hyvin vakuuttavaa varmaan tämmöset liikunta- ja ruokapuheet sen jälkeen kun markkinoin jotain jättimuffinsseja..)


Ensimmäinen viikko on siis jo puolenvälin yli, vaikka paljon onkin vielä edessä. Hyvällä fiiliksellä mennään ja katsotaan mitä tekemistä keksin viikolopulle :)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ensimmäistä päivää

Hellou!

Ensimmäisestä harjoittelupäivästä selvitty. Paikka vaikuttaa tosi kivalta! Ihmiset on tosi ystävällisiä ja iloisia ja auttavat mielellään. Ensimmäinen päivä oli varattu orientaatiolle, eli päivä meni eri rakennuksiin tutustuessa ja tavatessa uusia ihmisiä.

Harjoittelupaikkani on siis lepokoti vanhuksille, joilla on suomalaiset juuret. Moni on muuttanut Kanadaan 1930-1950 -luvuilla kun Suomessa oli hankalaa. He jäivät sitten tänne, mutta Suomi ja siellä tapahtuvat asiat ovat lähellä heidän sydäntään. Noin 40 prosenttia paikan asukkaista puhuu suomea, joten täällä on myös paljon ihmisiä, jotka puhuvat esimerkiksi englantia tai ranskaa. (Kanadahan on siis kaksikielinen maa niin kuin Suomikin. Käsittääkseni täällä ranskan kielellä on kuitenkin käytännössä vähän samankaltainen asema kuin Suomessa ruotsin kielellä. Suurin osa ihmisistä puhuu englantia, mutta kaikkien palveluiden tulisi olla tarvittaessa saatavilla myös ranskaksi. Kanadassa on myös vahvasti ranskankielisiä alueita kuten Quebec.) Pääsin siis käyttämään sekä suomea että englantia. 


Itse ihmettelen kovasti sitä, että olen saanut kehuja omasta englannin kielen taidoistani. Mie?? Siis mitäs ihmettä. Ymmärrän kyllä englantia sujuvasti ja kaikki kielioppi on tarttunut telkkaria katsomalla ilman pänttäämistä pääkoppaan (Öhöm. Toivottavasti oon tehny pienempänä muutakin kuin tuijottanut töllöä..), mutta puhuminen onkin sitten ihan eri asia. Tai lähinnä ääntäminen joidenkin sanojen kohdalla kaipaa todellakin lisäopettelua. No, pääasia että muut ihmiset tajuaa, mitä yritän sanoa :)

Goooooooooood morning!!

Lauantai-illan konserttilippu


Vähän turistikrääsää putouksilta





Majatalo, jossa asustelen

Suomi-koti

Hohoo! Se on vihreää! Kylläpä tulee hullu olo kun iloitsin niin paljon vihreästä ruohikosta :D

Kävin tänään ensimmäistä kertaa itse ruokakaupassa. Opiskelijoiden tutustumislapuissa oli ohjeet pariin eri kauppaan. Päätin mennä kerralla hieman suurempaan paikkaan, joka on itse asiassa apteekki, josta saa paljon muutakin tavaraa. Olin olevinaan viksu ja katsoin Google Mapsista vielä varmuuden vuoksi reitin kauppaan. Nooo, tunnetusti älykkäänä ihmisenä käännyin vahingossa liian aikaisin vasemmalle. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaan seurannut ongelmia, sillä löysin kävelemällä harhaan itse asiassa lyhemmän reitin kauppaan, jonne oli tarkoituskin mennä. Kerrankin kävi näin päin...

Tänään aurinko on paistanut koko päivän, mutta tuuli on ollut tosi voimakasta. Pikkuisen meinasi eilen illalla ahdistaa kun asun yksin isossa talossa, oli ensimmäinen ilta täällä ja tuuli piti mieletöntä mekkalaa. Kaikki pienetkin äänet kuulostivat omituisilta, mutta selvisin! (Kuulin, että täällä on satanut lunta vain ehkä kerran koko talvena noin 1 cm verran ja sekin suli tottakai pois heti. Mutta yllätys yllätys, Jenna tulee Sudburyyn, niin huomiseksi on luvattu lumisadetta. Oikein kiva.) Yksinasuessa voi olla hieman vainoharhainen välillä, niin onneksi saan parin viikon päästä kuukauden ajaksi seuraa, sillä tänne on tulossa kaksi muuta harjoittelijaa Suomesta. Tykkään kyllä olla yksin, mutta kolme kuukautta yksin tässä talossa ei houkuttele. Eli kiva, että edes jonkin aikaa voi käydä katsomassa kaupunkia ym. porukalla, eikä tarvitse sooloilla yksin.



Luonto on täällä yllättävän samanlaista kuin Suomessa. Havupuita (jotain kuusen näköisiä) on paljon samoin kuin vähän koivua muistuttavia puita. Paikoitellen on paljon nurmikkoa, mutta välillä maisema on myös karumpaa ja kallioisempaa.


 


Täällä on tiukat säännöt ja lait siitä, kuka saa tehdä esimerkiksi fysioterapiaa. Koska olen vasta opiskelija ja vaikka opinnoista on suurin osa (ONNEKSI) jo takana päin, en silti saa tehdä oikeastaan mitään yksin. Pääsen ohjaamaan vesijumppia (papat ja mammat oli kovasti jo kyselleet etukäteen, että pitääkös se uusi Suomi-tyttö sitten niitä allasjumppia), mikä on jo tuttua. Muuten harjoitteluun kuuluu paljon erilaisten aktiviteettien suunnittelua ja toteuttamista ja aktiviteetit voivat olla kaikkea kahvinjuontihetkestä muistipeleihin. Huomenna selviää tarkemmin, mitä kaikkea fysioterapiaan liittyvää pääsen tekemään, sillä huomenna hyppään paikallisen fysioterapeutin matkaan.


 Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että harjoitteluajasta tulee luultavasti tosi antoisaa. On kiva, että kemiat kohtaa työkavereiden kanssa ja että aina voi kysyä apua. Vielä on paljon kokematta, koska ainoastaan yksi päivä on nyt takana ja aika monta vielä edessä!


See you!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Cääääänädä



Hengissä ollaan!

En tosiaan ole päässyt tietokoneelle aiemmin, joten täällä on ollut hieman hiljaista nyt. 

Reissu alkoi periaatteessa siis jo torstaina kun menin junalla Helsinkiin yöksi. Isoveljen tekemien pihvien jälkeen oli hyvä käydä nukkumaan ja (yrittää) herätä pirteänä perjantaiaamuna klo 3.45. Tilasin jo torstai-iltana taksin klo 5:ksi, sillä halusin olla kentällä ajoissa. Kone lähti siis klo 7.50, joten lähtöselvityksessä pitäisi olla tuolloin mielellään paria tuntia aiemmin. Taksi hurautti Helsinki-Vantaalle 15:sta minuutissa, joten ainakaan kiire ei iskenyt.. Lähtöselvitys ym. hoituivat kentällä helposti ja nopeasti, joten jäi onneksi vähän aikaa soittaa vielä viimeisiä puheluita Pohjois-Karjalaan. Sittenpä kone lähti kohti Frankfurtia ja tämä tyttö irrottautui Suomen pinnalta seuraavien kolmen kuukauden ajaksi!

Frankfurtin kentällä kaikki sujui 56 kertaa sujuvammin kuin mitä kuvittelin. Koneen laskeuduttua pääsi bussilla terminaaliin, siellä passintarkastukseen ja eikun odottelemaan koneen lähtöä. Aikaa oli 4 tuntia, joten ehdin hyvin jo kyllästymään tuossa ajassa, sillä jatkolennon lähtöportti löytyi ilman etsimistä. Ostin sitten aikani kuluksi yhden Sophie Kinsellan kirjan, The Undomesic Goddessin. Tykkään Kinsellan kirjoista, sillä niihin jää yleensä koukkuun, vaikka usein ne ovatkin naisille suunnattua "hömppää" (ei siis mitään imelää romantiikkaa vaan lähinnä juttuja siitä kuuluisasta naisen logiikasta).

Jatkolento oli kestoltaan n. 8 tuntia, mikä oli hieman puuduttavaa. Onneksi koneessa oli mahdollisuus valita mitä leffoja haluaa katsoa / musiikkia kuunnella. Lento meni ilman unta, mutta eipä se siinä vaiheessa vielä haitannut. Pääsin Torontoon, löysin ohjaajani ja menimme ohjaajan tyttären ja hänen miehensä luo. Heti ruokailun jälkeen iski armoton väsymys, joten ei auttanut kun käydä nukkumaan. Voin kertoa, ettei tarvinnut odotella unta. Valveilla tuli oltua noin 22 tuntia putkeen, mutta kevyiden 10 tunnin yöunien jälkeen suurin osa väsymyksestä oli poissa. 

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Niagaran putouksia. Sää vain huononi mitä lähemmäksi putouksia pääsimme ja itse putouksilla vettä satoikin sitten jo aika railakkaasti. Kuvat ovat sen mukaisia, yrittäkää tihrustaa ja saada jotain selvää :D




Virta oli todellakin sen näköinen, ettei missään nimessä haluaisi joutua sinne. Oli huikea nähdä, miten niin suuri vesimassa liikkuu ja tippuu sitten alas.



 (Öym. Hyvin saa selvää kuvasta.) No mutta joka tapauksessa siis. Putouksia on siis muutama sekä USA:n että Kanadan puolella, tässä kuvassa näkyy USA:n putous tuolla jossain oikealla missä on paljon valkoista. Vasemmalla puolella on siis Kanada ja oikealla USA, välissä menee silta, jota pitkin pääsee siis vaihtamaan maata.




 Kuvien laatu on siis muutenkin ihan surkeaa. Suurin osa on otettu sateessa ja/tai liikkuvassa autossa, joten pientä epäselvyyttä saattaa olla havaittavissa.


 Toronto on ihan mahtavan näköinen pimeällä! Valtavasti rakennuksia, joissa loistaa valot. Kuvista ei mitenkään välity se, miten hienon näköistä siellä oikeasti on.


Niin ja se liikenne. Kyllä sai pikkukaupungin tyttö tuijottaa silmät pyöreänä sitä autojen määrää. Ja kaistojen määrää. Tänään ajoimme yhtä "pikkutietä", jossa oli siis 18 kaistaa. 18. Kun on tottunut korkeintaan nelikaistaiseen liikenteeseen, niin ei kyllä todellakaan tehnyt mieli hypätä itse auton rattiin. Mutta jotenkin liikenteeseen tottui tosi äkkiä ja pian valtavat automäärät ja kaistat tuntuivat ihan normaaleilta. Liikennettä on ihan tuhottomasti, joten tottakai pitää olla enemmän tilaa.


 Hmm, joo, harmaata on. Torontossa oli kuulemma ollut viikon-parin verran lämmintä välillä jopa 26 astetta, mutta kun mie tulen paikalle, niin tottakai sää viilenee. Hmph.


Mutta kyllä oli säästä huolimatta paljon nähtävää!


Tulin tänään iltapäivällä Sudburyyn bussilla ohjaajani kanssa. Asustelen muutama vuosi sitten rakennetussa Majatalossa, joka on lähinnä opiskelijoiden käytössä. Yläkerrassa on 4 huonetta, joissa jokaisessa on 2 sänkyä, pieni keittiö, vaatekaappeja ja kylpyhuone. Huoneiden lisäksi käytössä on yhteinen isompi keittiö ja olohuone. Kaikki kodinkoneet ym. ovat uusia, joten paikka on kyllä hieno. 

Nyt lähden valmistautumaan huomiseen harjoittelun aloittamispäivään, heippa!