Bye bye Sudbury

Huomenta!

Tajusin, että en ole tainnut tehdä minkäänlaista esittelyä Suomi-kodin tiloista. Tää onkin ehkä paras vaihe esitellä tiloja kun harjoittelu loppu jo (se oikeesti loppu jo, en käsitä!), mutta laitan nyt silti joitain kuvia tänne.

Nämä kuvat on siis Suomi-kodin puolelta sisääntuloaulasta. 

 

 Käytävillä on kokolattiamatot, mitä mie ihmettelin jo harjoittelun alussa. Miun mielestä ne on aika epähygieeniset ja ne tuo jotenkin tunkkaisuuden tunteen noille käytäville.. No, onneksi niitä ei sentään ole ihan joka paikassa.

 Lauantai meni lähinnä pakkaamisessa ja auringonotossa. Vähän turhankin laiska juhannus siis :D

Meneehän se juhannus näinkin.. :D

 Ensi viikon aikana blogi luultavasti pitää mykkäkoulua, koska tämä tyttö suuntaa huomisaamuna kohti Torontoa ja pomppii siellä reilun viikon verran!! Ainakin toivon, että miulla ei oo aikaa istua koneella siellä :D Reilu viikko siis Torontossa ja 3.7. nousee paluulento kohti Suomea. Siis enää 9 päivää Kanadassa, A-P-U-A!!

"Toronto on Kanadan suurin kaupunki ja Ontarion provinssin pääkaupunki. Kaupungissa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmistä ja Suur-Toronton alueella noin 5,1 miljoonaa ihmistä (2006). Noin kolmasosa Kanadan väestöstä asuu viiden tunnin ajomatkan säteellä Torontosta ja suunnilleen yksi kuudesosa kaikista kanadalaisista työpaikoista on kaupungin rajojen sisäpuolella." (Wikipedia)

Peukut pystyssä, että en oo ihan täysin vararikossa Toronton jälkeen (no enpä varmaan oo joo) ja että pääsen turvallisesti takaisin Suomen pinnalle. Ihanaa päästä kottiin omien ukkeleiden luo ja nähdä kaikkia ihmisiä neljännesvuoden tauon jälkeen!! Varautukaa väsyneeseen, hieman mökkihöperöityneeseen ja ihmisriippuvaiseen Jennaan, kohta nähdään!! ♥ 

Nothing important

Heij!

Eilen käytiin siis syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Viime kerralla otin pihvin ja se oli niiiiin hyvää. Nyt otin moussakan, mutta se oli kyllä suoraan sanottuna pettymys. Se näytti ihan joltain saarioisten perunalihalaatikolta ja lisukkeina oli jotain pakastevihanneksia. No, aina ei voi voittaa :D Jälkkäriksi upposi kuitenkin Ouzo ja myöhemmin illasta tuli maisteltua kuubalaista rommiakin!

Kun kirjoitan tätä, on perjantaiaamu. SE perjantaiaamu, eli viimeinen harjoittelupäivä. Kummallista ajatella, että ensi viikolla en enää kävelekään aamulla Majatalosta Suomi-kodille toikkaroimaan vaan seikkailen jossain päin Torontoa. Kolme kuukautta meni tosi vaihtelevaan tahtiin; välillä aika vaan pomppi eteenpäin ja välillä tuntu, että eihän tää lopu ikinä. Mutta jotenkin sitä vaan päästiin tänne asti :) Aika ois menny varmasti tosi paljon hitaammin, ellei Petra ja Kata ois ollu välissä täällä. Oisin varmaan aika seinähullu, jos ois pitäny koko kolme kuukautta olla yksin Majatalossa!

Tänään illalla menen sen mukavan pariskunnan luo istumaan iltaa ja kattomaan Murdoch Mysteriesia, johon Aune onnistu koukuttamaan miut. Kerta ei Monkia tule niin joku murharikossarja pitää olla seurattavana :D

Täällä on ollut tosi kuumia päiviä, monena iltana on ollut vielä joskus seittemän aikaan 26 astetta lämmintä. Ilmankosteus on välillä ollu ihan järkyttävä, joten välillä on ollu aika trooppinen fiilis! Koska on niin kuuma, niin ilmastointilaitteet on aika must. Pakko sanoa, että ne ilmastointilaitteet täällä on aika epämääräisen näköisiä virityksiä välillä, nappasin muutaman kuvan toimiston ilmastointilaitteesta...

No, siis pääasiahan on, että se toimii, mutta mitä ihmettä nuo teippiviritykset on?!?

 Juhannusfiilistä ei oikeastaan ole, mutta eipä sitä voi oikein saadakaan muualla kuin mökillä. Katotaan, miten miulle huomenna käy kun Majatalon yläkerta tulee täyteen ihmisiä, jotka ois halunnu miunkin huoneen käyttöönsä.. Luultavasti saan paheksuvia katseita kun en suostunu häipymään huoneestani heitä varten. No, pakenen sitten jonnekin jos tilanne käy liian tukalaksi! Tosin päivä menee varmaan pakkaamisessa ja pyykinpesussa, eli hyvinkin villit ja vallattomat juhannusjuhlat miulla täällä :D Perhana, otan vapun ja juhannuksen takasin sitten synttäri/paluubileissä ja Ilosaaressa, muahahahaaa!

Lauantaiaamuna kirjoitettua:


Eilen illalla oli kiva ylläri kun ovikello soi siinä kymmenen aikaan. Miulla oli hiusväri päässä ja olin just menossa huuhtomaan sitä pois ja sitten jotkut päättää tulla. Onneks joku alakerran asukas laski ne sisään tai sitten ne vaan tajus, että onhan niillä avainkin, niin miun ei tarvinnu lähteä mönkimään ovelle jonkun suohirviön näköisenä..

Nonih, ja tulihan se juhannuskateus sieltä. Kivaa, että Skype toimii keskellä korpea, meidän mökillä kännykän kautta, mutta ei onneks tee nyt yhtään mieli mökille, saunaan, grillaamaan ja olemaan vaan. Niih, syökää ja juokaa nyt sitten miunkin puolesta. Ppöhmurh.  
 

Poprornnii

Lähtö lähenee ja mie koitan kovaa vauhtia tyhjentää ruokakaappia, että ei tarviis heittää ruokaa hukkaan. Yksi ilta bongasin kaapin perältä jo sinne unohtuneen popkorni-pakkauksen. Lievästä riskialttiudesta huolimatta rupesin tekemään niitä ja toivoin, ettei alakerran asukkaat saa sydänkohtausta kun yläkerrasta rupeaa kuulumaan rytinä ja pauke illalla siinä puoli yhdeksän aikaan.

 Pakko oli lukea ohjeet, että teen ne varmasti oikein, ei nimittäin oo aiempaa kokemusta liedellä popkornin tekemisestä :D

Joku tovi meni ihmetellessä, että kun mitään ei tapahdu, vaikka liesi oli keskilämmöllä. No eikun nuppia isommalle vaan niin johan rupes tapahtumaan! Tuota hökötystä piti siis heilutella ja vispata edestakasin koko sen ajan kun se oli liedellä. Tuollanen hassu foliopallo siitä lätyskästä kuoriutui:

Mitään onnettomuuksia ei ihme kyllä Jennan "kokkivuorosta" huolimatta sattunu!

Vein tänään muutaman salmiakin fysioassistentille, koska se ei oo ikinä kuullutkaan salmiakista. Ootteko ikinä nähny kun ei-suomalainen maistaa salmiakkia ensimmäistä kertaa? Voin kertoo, että miulle kokemus jäi mieleen kun nauroin vedet silmissä vieressä. Ensimmäinen reaktio salmiakkiin oli että "täähän on ihan hyvää!" kunnes menee kaks sekuntia ja ilme muuttuu aavistuksen verran kärsiväksi. Kohta silmät heittää kuperkeikkaa ja tuleehan se irvistys ja kummallinen äännähdys/örähdys/yskäisy sieltä viimein. "Hmm, täähän maistuu vähän niinkun... Jägermeisterilta!! Ei siinä, tykkään kyllä Jägermeisterista. Mutta onko nää niinku jotain yskänpastilleja vai syökö näitä joku muka huvikseen?" Koitin selittää, että ihan normaalia karkkia se on ja että ite vedin melkein koko pussillisen kerralla (kiitos vaan tytöt vielä!). Okei, kirjotettuna ei ehkä kuullosta kummoselta, mutta ilmeet olikin aika sanoinkuvailemattomia ja sain taas kivan pikku muiston itselleni :D Ilmeisesti salmiakki ei sovi kanadalaisen suuhun ainakaan ensimaistamalta... Annoin loput salmiakeista fysioassistentille, joka sanoi antavansa niitä lapsilleen, jos ne on tuhmia tai jos jotkut asiakkaat käyttäytyy huonosti. Hyvä rangaistuskeino.

Tulin just äsken läksiäiskahvittelusta, joka oli järkätty minuu varten. Huomenna on vielä harjoittelupäivä, mutta tänään oli oikeastaan ainoa mahdollisuus kokoontua niin, että oikeastaan kaikki suomalaiset pääsivät paikalle. Oli mukavaa, sain pikku läksiäislahjan ja oikein mukavan kirjekuoren. Aika ihania nuo mummelit ja papat kyllä on :) Kakku oli taas sitä sokerikreemillä päällystettyä, mutta sen nyt popsi kevyesti kun ehkä oli viimeinen kerta kun syön sellasta kakkua! Pikkuhiljaa alkaa iskostua päähän että hei, mie oon ihan oikeasti kohta lähdössä täältä.

Kohta lähden taas kerryttämään kiloja ja valmistautumaan Kreikan matkaan, koska mennään syömään Apolloon eli siihen kreikkalaiseen ravintolaan, jossa kävin kerran aiemminkin. Namnam! (tosin kelpais kyllä se grillimakkara + sinappi + jopa olut -yhdistelmä tällä hetkellä. Eli kivat jussit koto-Suomeen, koittakaa selvitä juhannuksesta ehjin nahoin, koska mie halluun nähdä kaikki sitten kunnossa kun tuun takasin! Että ei törttöillä siellä sitten.)

Mixed up

Heipsan! Sekava postaus tulossa, pahoittelen.

Joskus otin ylityötunteja harjoittelusta vapaaksi iltapäivällä ja lähdettiin käymään jossain päin keskustaa. En ollut aiemmin ollu liikkeellä arkipäivänä siinä klo 13-14 aikaan, joten en ollut tätäkään aiemmin nähnyt. Koulun edessä menee siis tie ja sillä tiellä tarpoo sitten tuohon aikaan pari aikuista huomioliiveissä ja pieni stop-kyltti kädessä, saattamassa lapsia turvallisesti tien yli. Onhan se turvallisuuden kannalta hyvä juttu, koska siinä kohdassa jotkut ajaa aika kovaa, mutta kyllä se silti pisti vähän hymähtelemään kun koko liikenne seisoo ja muutamat taaperot vaappuu tien yli. Tuollasta näkee ehkä jossain leffoissa :D Toinen niistä aikuisista oli sellanen hellyyttävä vanha pappa! (ja kuviahan miulla ei oo, papasta ois kyllä pitäny saada kuva!)

 Kuten oon jo aiemmin maininnut, niin joissain asioissa Kanada on ehkä vähän vanhanaikainen. Kodinkoneiden kummallisuuksien lisäksi ihmiset käyttää täällä shekkejä. Siis ihan normaalien pankkiasioiden hoitoon käytetään shekkejä. Kyllä mie nyt ymmärrän, että shekki on hienompi tapa antaa esim. isompia summia lahjaksi tai stipendiksi tai jotain kuin käteinen, mutta että arkipäivän asioissa käytetään shekkejä ja shekkivihkoja. Hassua :D

Miten nii käytetty väriaineita?

Oon yrittänyt olla säästäväinen täällä ollessani ja mielestäni oon onnistunut siinä ihan hyvin. Välillä on tullut oltua ehkä turhankin pihi, mutta minkäs teet kun saa päähänpinttymän jostain! Oon antanut itselleni luvan tuhlata sitten Torontossa, koska siellä on varmasti paljon enemmän ostettavaa kun täällä Sudburyssa. Eilen kävin kuitenkin tuossa lähiapteekissa, koska taas pitää värjätä hiukset (mitä himputtia tuossa vedessä on kun tuntuu, että koko ajan on juurikasvua?!?).

Mietin siellä varmaan vartin, että ostanko meikinpoistoainetta vai en (oikeasti tarviisin sitä, mutta päähänpinttymä huutaa että "kituuta sillä jäljelläolevalla loppuaika, laita se riittämään!!"), mutta sitten löysin tekokynnet, jotka nappasin sen kummempia miettimättä matkaan. Nää kynnethän makso siis kaks kertaa sen mitä se meikinpoistoaine ois maksanu ja nehän oli niin välttämätön ostos! Mutta meikinpoistoaine jäi  hyllyyn ja nyt saan villit kynnet Ilosaarirockiin :D Paketissa lukee, että kynsien pitäis kestää paikallaan viikon verran, mutta saa nähdä monta on tallella edes ensimmäisen rokkailupäivän jälkeen. Ihana Ilosaari, tule jo!!

Waterproof, niin varmaan joo. Ainoo eyeliner, joka oikeesti kestää vettäkin, on Isadoran. Maksaahan se enemmän, mutta ainakin se sentään kestää paremmin. Säästin taas ja ostin halvemman, olevinaan vedenkestävän eyelinerin ja kylläpä tuli loistava lopputulos! :D

 Pyrin siis vähentämään laukkujen painoa sillä, että jätän jokaikisen tavaran/purkin/vaatteen ennen lähtöä Kanadaan, koska ihan turhaan mie raahaan jotain hiuslakkapulloa ym. Suomeen kun kotona on kuitenkin sitä ja laukkujen paino menee muutenkin jo varmasti yli. Tänään aloitinkin projektin nimeltä pakkaaminen. Ah, ihanaa, rakastan pakkaamista!! Eli siis en. Sain toiseen pikkulaukkuun survottua kevyttoppatakin, pipon ja lapaset (joita kaikkia käytin siis huimat kaksi kertaa maaliskuun lopussa. Varsinainen järjen riemuvoitto ottaa ne mukaan..), jotain tuliaisia ja isomman viemisen kakkososan, joka syökin suurimman osan koko laukusta. Vetoketjut meni kiinni aika naftisti, mutta nyt se on kiinni, eikä sitä kannata varmaan käydä aukomaan kun vasta Suomessa (tulee muuten kivaa kun Jari tuut hakemaan ne juttus kentältä, pitää pikkusen purkaa miun viritelmiä ennenku saadaan siun tavaras pois.. :D)

Aloitin matkalaukun keventämisoperaation eilen ihan tiedostamattani. Ne caprit, joita ompelin jo aiemmin kasaan, on nyt hylättävä Kanadaan. Ne repes takasauman kohdalta niin pahasti, että ei oikein kannata käydä enää ompelemaan niitä kasaan (onneks ne repes Majatalossa ollessani, eikä kesken työpäivän. Innostuksessani istuin hieman liian vauhdikkaasti tutkimaan noita kynsijuttuja ja ennenku huomasinkaan niin olin kirjaimellisesti persaukinen)

Mummelit sanoo, että oon laihtunu viime viikon aikana, niin pitäähän lähteneet kilot ottaa takasin ennen lähtöä! Kerta laukusta velotetaan ylikilojen mukaan, eikä saa alennusta vaikka ois tämmönen hukkapätkä niinku mie, niin perhana, herkutellaan nyt sitten :)

Niin siitä säästämisestä puheenollen. Eihän Kreikan matkaa lasketa tuhlaamiseksi? Äsken lähti tililtä matkan loppumaksu, meinas kirpasta. No, 39 päivän päästä ei enää mietitä mania vaan otetaan iiiiiiisistiiiiii ;)

Ps. Huomenna tokavika harkkapäivä, saako jo tuulettaa?

♥

Miun piti lähettää kotiin kortti niin, että se olisi tänään Kiteellä (tai siis Kittteellä eli kolomella teellä). Se kuitenkin jäi, koska viime viikolla en oikein kyennyt kauppaan.

 Eli tätä kautta siis iiiisot onnittelut kotiin äidille ja isälle 30-vuotishääpäivän vuoksi!! ♥

kuva täältä

The last week

Nonih, nyt se on täällä! Ihan suoraan sanottuna on tätä odotettukin. Eli viimeinen harjoitteluviikko.

12,5 viikkoa Kanadassa takana, enää viimeinen viikko Sudburyssa ja viikon verran Torontossa ja sitten mie mänen kottiin! Kotiinpääsyä on tullut odotettua aika paljon, mutta silti on tavallaan omituista ajatella, että enää kaksi viikkoa Kanadassa. Kohta pitää ruveta jo pakkaamaan, koska Suomeen pitäis viedä sellanen astetta isompi vieminen ja joudun sommittelemaan ja asettelemaan sitä jonkin verran matkalaukkuun (tai siis asettelen siis kaikki muut tavarat sen miten saan ne sinne survottua ja tungettua)

Luulen, että miulta menee koko kesä aika ohi, koska heinäkuussa on niin paljon kaikkea, että se menee varmaan hirveetä vauhtia. Tullessa ehdin olla huimat pari päivää kotona kun sitten onkin jo yhteissynttäribileet (joista en varmaan selviä hengissä), seuraavana viikonloppuna on Ilosaarirock (sieltäkään ei varmaan hyvin hyvinvoivana ja hehkeänä lähdetä), sitten mökille keräämään itteään kokoon ja sitten seuraavalla viikolla ehkä loppuviikosta suunta Helsinkiin ja maanantaina Lefkasille. JAIKS. Sieltä tultua onkin jo elokuun puoliväli, enää kaksi viikkoa lomaa ja sitten taas harjoitteluun. Ei-voi-olla-totta.

Niin ja tajusin aamulla, että hiphei, miullahan on kohta kesäloma!! Harkkapäivät menee vaan niin hitaasti nyt... Ainahan viimeiset päivät ennen lomaa tuntuu matelehtivan kun koko ajan on mielessä "perjantai tuletuletule jo!!", mutta nyt päivät menee hitaasti myös siksi, että ei oikein ole tekemistä. En voi pitää viimeistä allasjumppaa, koska antibioottikuuri jatkuu vielä ja oon supertarkka ja -varovainen, etten saa mitään jälkitautia. En voi myöskään mennä vielä hoivakodille, joten päivät menee toimistossa nököttäessä. Ja perhana, koko viime viikon oli oikein lämmintä ja mie makasin sängynpohjalla ja yritin selvitä seuraavaan päivään. Nyt kun ois illat vapaita vaikka auringonottoon, niin on tulossa ukkosta. Tasan menee taas ilimat, suakeli..

 Ja nyt mietin, että mitähän ihmettä sitä tekis illan. Oon tottunu käymään illalla salilla tai juoksemassa, mutta eipä nyt oikein viiti lähteä liikkumaan ja ulkona tuulee kylmästo. En osaa olla kun ei oo tekemistä! Mikä liikuntariippuvuus??!?

Manitoulin Island

Ihan aluksi hurraa-huuto kuvanlisäykselle! Piiiiiitkästäpitkästä aikaa kaikki kuvat suostu tulemaan samaan aikaan, eikä niitä tarvinnu siirtää kolme kerrallaan tai pahimmillaan yksitellen, jes!! (Joo-o, tiiän jo nyt, että ens kerralla ketuttaa taas kun ei tämmönen voi toistua)

Noniin. Olo on siis ollut jo huomasti paljon parempi, kiitos sinisen pienen purkin! (mie sain sentään keltasia tabletteja, Kata sai sillon täällä ollessaan sinisiä, jotka näytti kieltämättä ihan Viagralta..) 

Anna lapsilukollinen lääkepurkki, niin Jenna miettii muutaman minuutin sitä, että miten hitossa se saadaan takasin kiinni.. Logiikka kohallaan!

Ja kiitokset vaan lääkärille antibioottireseptistä tiistaina, mutta kiva kun purkissa lukee isolla että ota ruoan kanssa ja en ollu syöny mitään maanantain lounaan jälkeen ja kunnolla söin vasta perjantaina. Ihanaa pakottaa ittensä syömään kipeänä. No, pääasia kai että olo parani!

 Olon kohentumisesta johtuen lähdettiin tänään taas sen ihanan pariskunnan kanssa käymään Manitoulin saarella. Se on sellainen paikka, jonne moni suosittelee menemään, mutta matkaa on suunnilleen 170 km suuntaansa, eikä bussilla siis kannata mennä, eikä sinne taida kunnolla bussilla päästäkään.
Saaren päästä päähän ajamiseen menee suunnilleen pari tuntia ja siellä on monia pikkusia kyliä, joissa on kiva käydä. Lähdettiin siis aamulla ja ajeltiin pitkin saarta päivä. Kuvat kertokoon enemmän :)

Muutaman kerran taas manailin sitä, että kamerassa kaikki näyttää niin paljon surkeammalta. Maisemat oli oikeasti tosi hienoja ja kauniita, mutta eipä ne kuvissa näytä samalta.

Manitoulin saarella on kuulemma paljon alkuperäiskansalaisia, eli intiaaneja. Tää melkein pomppi etuistuimella kun näki tiipiin :D

Ööm, niin mitenkä se sanotaan??

Okei, jossain vaiheessa ajettiin piiiikkusen harhaan, koska tien 540 kyltti oli hirmusen pieni, eikä tajuttu kääntyä vaan paineltiin suoraan. Löydettiin hiekkatie, joka oli piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääääääääääääääääää.

Tie johti umpikujaan, mutta tulipahan ajeltua.

Siinä se kirottu kyltti on! Se on isompi tie, joka kääntyy oikealle, niin miun mielestä tuo on ihan liian huomaamaton opaskyltti!! :D

Noh, meidän pikku oma kiertoajelu keskellä ei-mitään vei jonkun verran aikaa, joten ei käytykään ihan kaikissa saaren osissa, joissa oli tarkoitus. Jotain kuitenkin ehti nähdä ja mikäs siinä kun ei ollu kiire mihinkään :)

Välillä ihmettelin taas sitä, miten maasto voi vaihdella kallioisesta ja mäkisestä yhtäkkiä täysin tasaiseen peltomaisemaan. Outoa.

Jossain välissä poikettiin Tim Hortonsiin. Se on sellainen iso ja laajalle levinnyt ketju, josta saa kahvia, munkkeja, donitseja, keittolounaita ja vaikka mitä. Niissä on tullut käytyä muutaman kerran, mutta tänään iski tajuntaan, että miten halpaa tuollaiset jutut on täällä. Kaksi kahvia, kaksi munkkia/donitsia ja yksi frozen lemonade makso jotain reilu 6$. Kuus taalaa eli jotain pikkusen alle 5 euroa kolmen ihmisen ostokset samassa?? Meeppä Suomessa jonnekin niin yleensä saat samalla hinnalla yhden kahvin ja yhden munkin. Mutta pakko sanoa, että kyllä se halpuus näkyy täällä ihmisissä. Asiakkaat on varmaan 80-90% ylipainoisia, koska munkit sun muut ei maksa oikein mitään.

Kiva saari oli, ois ollu kiva nähdä vähän enemmänkin, mutta alko takapuoli pistää hanttiin. Poistulomatkalla käytiin syömässä kalaravintolassa (hahah, näen jo Tiinan ilmeen siellä ruudun toisella puolen kun tulee puhe kalasta!). Uskaltauduin maistelemaan kampelaa ja nams, se oli hyväää! Tosin mikä nyt ei ois hyvää, jos se on paistettu pannulla rasvassa ja siinä on suolaa? Sitten maistelin jotain, mitä en ikinä kuvitelly syöväni. Fred tilasi alkupaloiksi etanoita ja kysy, haluanko maistaa. Kun en saanu sanaa suustani, niin kohta huomasin jo lautasellani pienen tumman möykyn. Tuoko etana? No, jokatapauksessa mie söin sen. Söin ja yllätyin, koska se ei ollut ollenkaan limaista (no eka mielikuva etanasta) vaan se oli itseasiassa ihan hyvää! Kuvia en tietenkään muistanu ottaa, mutta eipä se kovin herkullisen näköinen kyllä ollut. Tulipahan maisteltua paria uutta ruokaakin ja yllätyttyä :)

Muistoksi reissusta nappasin eräästä pikkumyymälästä mukaan tällaisen korun:

 

Tajusin tosin vasta korun ostettua, että siinä on samassa rannerengas ja sormus. Paketista ei oikein ottanu selvää, että miten nuo ketjut menee, mutta tykkäsin siitä silti, niin ostin sen. Tykkään siitä ehkä vielä enemmän noin, koska ei toivottavasti tule ihan heti kadulla vastaan samanlaista!

Mjoo. Lauantai-ilta menee niinkin villeissä merkeissä kuin pyykinpesussa (Tiina se meidän keskustelu! Miten mie ajaduinkin tähän? :D). Mitäpä sitä tosin ihmeempiä tekemäänkään, ehkä ois ihan paikallaan rauhoittua ja ottaa iisisti toiseksi viimeinen viikonloppu Sudburyssa :)

Tajusin muuten just, että ensi viikolla pitää alkaa käymään tavaroita läpi ja päättämään, mitä vaatteita ym. jätän tänne!! Tavaraa on kertynyt jonkin verran, vaikka olevinaan en oo ostanu oikein mitään, niin hylkään jotkut vanhemmat paidat tänne. Hihih, alkaa tajuamaan, että kohta se on edessä: kotiinlähtö!