Olipa kerran Jarin päivä: vknloppu takana ja väsy painaa toisen päivän krapulan kanssa vielä otsaa, heräilen 11,5h yö unilta puoli kymmenen ja kiiruhdan aamupalalle. Siinäpä se kaikkein tärkein ja päivän vaativin osuus olisikin tehty. Eli ehditty aamupalalle ja saatu syötyä niin, että jaksaa iltapäivälle paukutella henkseleitä.
Seuraavaksi aamupalan jälkeen käyn surffaamassa televisiokanavat läpi johon kuuluu noin 4-ostoskanavaa 5-uutiskanavaa, paikallinen salatut elämät ja ainakin 5 muun maan kanavaa. Nyt ovat siis päivän kieliopinnotkin tehty.
Yllä olevassa kuvassa ehkä paskin työ reppureissaajalle Broomessa. Kamelin paskan kerääjä.
Jos jo ennen nousua kuvellaan kerinnyt tai jaksanut lukea
Suomen loputonta uutisvirtaa puhelimella niin on nyt sen aika, eli puhelimelta
Ilta-sanomat, Ampparit ja Facebook. Ja onhan se ahkerana tehtävä se
työllistymisenkin kannalta oleva ja katsoa Gumtreestä ja Indeed sovelluksella
olisiko mahdollisesti ilmaantunut mitään minulle sopivaa työtä, asenteella että
voin tehdä melkein mitä vaan… tai siis ihan mitä vaan… Tätä puhelimen näpräilyä
tapahtuu myös pitkin päivää useaan otteeseen suomalaiseen tapaan välttääkseni
puhumista muiden ihmisten kanssa.
Niin kuin varmaan tarkkasilmäisimmät huomaakin, että minullakin
on tarkkaan suunniteltu päivärytmini, johon on käytetty paljon resursseja ja
aikaa suunnittelussa. Etten vaan tee asioita liian nopeasti ja tämän
seurauksena ei iskisi mahdoton tylsyys ja tekemisenpuute ennen tuon työhevosen
kotiin saapumista.
Ja tuohon edellä olevaan päivän askareisiin on saatu kulutettua
puolisen tuntia ja loppupäivä täysin auki eli hyyyvin pitkä päivä taas kerran
tulossa.
Ja on aika siirtyä tekemään jotain tärkeää ja
tulevaisuudelle ehdotonta. Eli rientää biitsille, koska tuli silloin tänne
tultua ostettua tuo nelivetoauto niin onhan siitä otettava kaikki irti eli
ensin pakkailla tavarat ja lähteä ajamaan biitsille. Jos se tuo tyttö ei ole
kertonut niin ensin kerron kaikille tietämättömille että tuosta cable beachin pohjoispuolella
on Australian suosituimpiin kuuluva nudisti ranta, jonne pääsee ajamaan
nelivetoautolla. Itse en vielä ole varttia pidempään antanut tuon tuulen
vapaasti pyyhkiä persettäni rannalla vaan olen ottanut rehelliset rajat ja
säilyttänyt alkuperäisen värin pakaroissani. En siis toki mene sinne katsomaan
alastomien, täydellisen ruskettuneiden ja jo vähän roikkuvien vanhusten
vartaloja vaan vain siitä syystä koska pystyn ajamaan sinne. No onhan se hienoa
ajaa miehisesti aivan jossain muualla kun tiellä.
Kyllä… mutta rannalla pötkötellen radiota kuunnellen ja roikkuvaa
lihaa katsellen meneekin helposti par er tuntia. Nyt päivieni ratoksi ostin
vielä bodyboardin jolla voin surffailla hiukan aalloissa jos sattuu sellaisia
aaltoja ilmaantumaan.
Siinäpä ne päivän tärkeimmnät onkin. Erikoisen tärkeinä
päivinä saatan juoda joko olusia rannalla tai käydä tätä aivan herkullista
paikallisen panimo Matsosin mango olutta tissuttelemassa. (tästä koen kovaa
morkkista ajatellessani Jennaa nöyränä ottamassa vittuiluja vastaan ja
tienaamassa rahaa matkakassaan kun minä tissuttelen toisaalla kittaan olutta ja
tuhlaan samalla rahoja)
Jo itse asiassa Darwinissa koin mahdottoman morkkiksen kun
kävin Jennan ollessa töissä pelaamassa kasinolla pienen osan Jennan parin
tunnin työstä ansaitusta rahoista ravintolahommista. ei voi väittää ettenkö
yrittänyt?
Joillekin päiville kuului myös tämä niin ihanaa kun voikaan
olla eli töidenhakua. Minun Lontoon taidolla se onkin enemmän yritys asteelle
jäänyttä mönkerrystä kun taitavasti puhuntaa. Eipähän pääse sanomaan ettenkö
yrittänyt?
Parin päivän aikana noin kymmenisen CeeVeetä jätettynä ja
vähintään 15:sta paikasta kysyttynä. Ehkä on tullut vaan väärä puhelinnumero
laitettua niihin lappuihin kun ei ole kuulunut mitään. Enpä jaksa välittää vaan
otan rennosti pötkötellen tekemättä mitään. Ja tällainen tekemättömyys
minunlaiselle ihmiselle menee jo työstä. Vielä kun saisin jonkun tästä
maksamaan. Yksinkertaisesti minua ei vaan ole tehty paikalleen olemaan vaan
aina pitäisi olla jotain pientä näprättävää.
Esimerkiksi rakentelin päivieni ratoksi pressukatoksen
autoon, jonka saa kätevästi otettua esille rannalla tai leirintä paikoilla.
Tein itse ja säästin. Jakohihnan kuntoa tuli yksipäivä ihasteltua kun on
huoltokirja hävinnyt edelliseltä omistajalta kummallisesti ja jakohihnan
vaihdosta ei ole tietoa. Ehkä pienellä jännityksellä tullut tämänkin syyn takia
ajeltua n.15000km ja edessä reilut mokomat.
Mutta kiitos jos jaksoit seurata tekstin loppuun ja olihan
tämä kivaa kun sain taas päivästäni kulumaan hetkisen aikaa johonkin muuhun kun
istuskeluun ja puhelimen näpräilyyn.
Cheers mates!
Cheers mates!