Kun kerron ihmisille, että olemme lähdössä reissuun,
reaktiot vaihtelevat paljon. Toiset ovat ihmeissään, jotkut innoissaan,
muutamat vain jäävät katsomaan. Ilmeet vaihtelevat kulmien kurtistamisesta
silmien laajenemiseen lautasen kokoisiksi. Hetken juttelun jälkeen moni käy
kysymään, että minkäs takia lähdette ja onko siellä töitä odottamassa. Monelle
tuntuu utopistiselta ajatukselta lähteä reissuun ilman varsinaista suunnitelmaa
tai päämäärää ja kaikista järkyttävintä on ehkä se, ettei työpaikkaa ole
tiedossa. Se pelottaa ja särähtää korvaan. Onhan se hyppy tuntemattomaan,
ajatuksena ehkä alussa pelottava, mutta todellinen aikatauluttomuus/suunnittelemattomuus
on minusta huumaavan ihanaa. Nyky-yhteiskunnassa jokaisella oletetaan olevan
päämäärä, tavoite, konkreettinen asia, jota päin mennä. Tulevaisuuden
suunnitelma. Kun sitä ei ole, niin ihmetellään, että olettepas rohkeita kun
lähdette. Pitää olla se kiintopiste, jonne palata päivittäin ja kun siitä
poiketaan, se on kummallista.
Toinen suuri asia, joka tuntuu puhuttavan ihmisiä ainakin
omien korvien ollessa muualla, on raha. Ihmetellään, olemmeko voittaneet
lotossa vai miten voi olla varaa lähteä. Kuka sponssaa? Tämä onkin hirmuisen
suuri ja vaiettu salaisuus, jonka nyt paljastan: palkka yhdistettynä
säästämiseen. Ihan ikiomilla säästöillä lähdetään, keneltäkään ei olla pyydetty senttiäkään, eikä rahaa ole tulossa reissun aikana mistään, ellei tehdä töitä.
Viime viikkoina uutisiin on pompsahtanut matkakuume-blogi , jossa
suomalainen pariskunta matkusti maailmalla vuoden pienen tytön kanssa.
Heilläkin oli kirjoitus blogissa siitä, miten vain ökyillä on varaa matkustaa.
Todellisuudessa mekin olemme kaukana mistään ökyistä, totuus piilee
säästämisessä. Kun tyytyy siihen mitä on, ostaa vain täysin tarpeelliset asiat,
rahaa jää helpostikin säästöön. Tai ainakin minulla jää, vaikka palkka ei
kummoinen olekaan. Ruokalaskussa emme tosin ole käyneet pihistelemään vaan
ostaneet aivan samalla tavalla kuin aiemminkin sapuskaa, vaikka se onkin aika
tyyristä tällä hetkellä. Kaikki muut ei-niin-tarpeelliset ostokset ovat jääneet
hyllyyn, kuten vaatteet, kengät, laukut, kosmetiikat ym. Hyvin ollaan pärjätty
ilmankin, enkä muutenkaan ole kova shoppailemaan. Mieluummin käytän
vuodenvaihteessa 10€ päivän elämiseen (majoitus, ruoat + huvit) Aasiassa ja
otan tällä hetkellä omat eväät töihin, kuin että kävisin lounastamassa jossain
ravintolassa. Pienistäkin säästöistä kasvaa suuri summa kun katsotaan isolla
aikavälillä.
Jari löysi eilen netistä artikkelin (http://www.huffingtonpost.com/yourtango/its-totally-fine-to-blow-_b_8113126.html),
jossa tutkimuksen mukaan kokemukset tuovat enemmän onnea kuin materiaali.
Artikkelissa kerrotaan mm. siitä, miten materia voi tuoda hetkellisen
onnen/ilon tunteen, mutta hiljalleen materiaan tottuu ja siitä saatu ilo
haalistuu. Tätä verrattiin kokemuksiin, joita esim. matkustaessa kertyy.
Muistot säilyvät mielessä ja niitä muistellaan vielä pitkään itse matkan
jälkeenkin. Mietippä itse, kumpi tuo pidempiaikaisemmat muistot: vuosi sitten
ostettu uusi televisio vai vuosi sitten tehty lomamatka. Kyllä se lomamatka usein jättää enemmän muistoja ja ilon aiheita. Joidenkin ostosten
jälkeen tulee morkkis; tuli maksettua ehkäpä liikaa tai jopa tehtyä täysin
turha ostos. Ikinä en kuitenkaan ole katunut matkustamista, koska ajattelen sen
sijoituksena itseeni. Artikkelissa mainittiin myös siitä, että kokemuksista
muodostuu osa omaa identiteettiä, kun taas materia pysyy erillisenä osana
ihmistä.
Nyt on jäljellä nelisen viikkoa töitä ja lähtöön on viisi viikkoa.
Pieni paniikinpoikanen kytee, koska kohta pitäisi oikeasti käydä kyselemään
kaupoista pahvilaatikoita ja aloittaa pakkaaminen. Suurimmalle osalle
tavaroista on mietitty säilytyspaikka, mutta nytpä tämä ei olekaan niin
yksinkertaista kuin ”normimuutossa”. Normaalisti tavarat pakataan ja viedään
paikasta A paikkaan B lähestulkoon kerralla. Nyt tavarat viedään paikkaan A, B,
C, D ja E ja osan tulee kestää pakkasta/viileää/hiiriä ja tavaroita viedään
silloin kun on aikaa. Jippikaijee. Tulee muuten mielenkiintoisia viikkoja kun
hiljalleen tavarat viedään muualle, eilen lähti olohuoneen pöytä uuteen kotiin,
niin parvekkeen pöytä tuuraa nyt olkkarin pöytää :D
