Käyt peruskoulun, jatkat sieltä lukioon/ammattikouluun, menet ehkä töihin tai opiskelemaan lisää esim. yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Jossain vaiheessa saat ehkä sen työpaikan. Alat suunnittelemaan tulevaisuutta; kumppanin löytäminen, naimisiin meno, asuntolaina, lapset, hienompi auto. Elät lainaa maksaen, käyttäen ison osan vapaa-ajastakin töitä ajatellen ja odotat ehkä viikonloppuja, jolloin tunnet olevasi elossa enemmän. Äkkiä oletkin jo lähellä eläkeikää (joka kylläkin pompsahtaa karkuun juuri kun luulet saavuttaneesi sen), ja pysähdyt miettimään. Elitkö sellaista elämää kuin halusit vai menitkö normien mukaan?
Olen aiemminkin jo paasannut siitä, että mielestäni
suomalainen elämäntapa on liian suunniteltua ja ehkäpä kaavamaista. Aina
suunnitelmat eivät toteudu, sitten petytään karvaasti, mutta sittenpä laaditaan
uusia suunnitelmia entisten tilalle. Joillain taas ei ehkä ole niin selviä
suunnitelmia ja tuntuu, että heitä katsotaankin sitten pahalla silmällä ja
mietitään, kuinka laiska tuokin ihminen on.
Tähän mennessä elämää olen lopettanut elämäni
suunnittelemisen ja ”siihen ikään mennessä haluan sitäjatätä”-ajattelun.
Suunnitelmat eivät aina mene niin kuin olisi itse ajatellut, eikä elämä
muutenkaan. Totta kai jotain suunnitelmia kannattaa olla, mutta liian
järjestelmällisesti ajateltu elämä ei sovi ainakaan minulle. Kyllä se opettelua
on vaatinut, koska joissain asioissa olen vain itsepäinen ja pidän kynsin
hampain kiinni omista suunnitelmista. Ehkä on aika karistaa vanhat tavat ja
opetella vaatimaan itseltään vähemmän. Tekeekö se minusta laiskan? Toisten
silmissä voi tehdäkin, mutta miksi välittää siitä, mitä muut ajattelevat.
Mieluummin elän hetkessä kuin tavoitellen kuuta taivaalta, minkä jälkeen
haluankin Mars-planeetan ja sitten taas Jupiterista Plutoon asti, enkä
välttämättä ole tyytyväinen omiin saavutuksiin vaan haluan aina enemmän. Ei
kiitos, haluan elää eri tavalla.
Rennompi asenne elämään on tuonut mukanaan yllätyksiä,
iloisempaa mieltä ja aikaa vain itselle. Tällä hetkellä minulla on vain yksi
unelma, jonka toivottavasti pystyn toteuttamaan. Sen verran kuitenkin suunnittelen elämää. Annan itsestäni paljon uudelle
työlle, mutta vapaa-ajalla pidän ajatukset muissa asioissa. Käyn töissä, koska
haluan oppia uutta ja käyttää aikaa tällä hetkellä hyödyllisesti. Unelmana
horisontissa tuolla jossain siintää juurikin itse horisontti; lentomatka
maailman toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin.
Jarin kanssa kävimme ensimmäisellä ulkomaanreissulla samana
vuonna kun olin itse Kanadassa harjoitteluvaihdossa. Kreikan matkan varasin
itse asiassa vielä Kanadassa ollessani v. 2012, Suomessa ehdin sinä kesänä
olemaan ehkä 2-3 viikkoa kun lähdimme parin viikon matkalle. Molemmat
tykkäsimme silloin käydä uudessa maassa, mutta silti reissun jälkeen tuli olo ”nyt
ei kyllä lähetä pitkään aikaan mihinkään, lentomatkustaminen on aivan ahterista”.
Joku taisinkin varoitella silloin, että pitäkää varanne, koska matkakuume voi
jäädä päälle. Silloin vaan naureskeltiin ajatukselle, mutta tämä kaikki
kuitenkin alkoi siitä Kreikan matkasta. Ajatus, että maailmassa on muutakin kuin Suomi.
Yli 10 kuukauden mittaisen reissun kotiutumisesta on nyt aikaa 1 vuosi
ja 4 kuukautta, mutta edelleen kotipaikkakunnan paikallisessa baarissa monet
tulevat kyselemään, että hei, tehän olitte siellä reissussa sillon. Miten
oikein uskalsitte lähteä? Miten teillä oikein on rahaa tuollaiseen? Heitän
usein vastakysymyksen, että miksi ei? Miksi vain unelmoida kun asioita voi
oikeasti toteuttaa? Rahaa pystyy lähes jokainen säästämään, siinä on kyse vain
siitä, mihin sen palkan käyttää. Miulla ei henkilökohtaisesti mene kuussa rahaa
kun vuokraan, ruokaan, puhelinlaskuun ja kuntosalikorttiin. Loppu menee
säästöön, koska en tarvitse materiaa, vaan käytän jokaisen
ylimääräisen euron mieluummin siihen, että jossain vaiheessa elän taas
unelmaani tuolla maailmalla ja koen uusia asioita. Miulle Uusi-Seelanti ei ole se Pluto, jonka saavuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta ja kun sen viimein saan, en ole vieläkään tyytyväinen, tai näin ainakin ajattelen nyt. Jokainen pystyy vaikuttamaan itse elämäänsä. Älä siis jää pohtimaan, uskallatko toteuttaa asioita, vaan toteuta ne. Make things happen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti