365

Oho. Ei, en ole kadonnut näköjään mistään muualta kuin blogimaailmasta, joten elossa ollaan.

Iski pieni haikeus, kun tajusin, mikä päivämäärä tänään on, eikä sitä ensin oikein osannut edes hahmottaa. Nythän on 4.maaliskuuta ja tänään tulee tasan vuosi siitä kun lähdimme Jarin kanssa seikkailemaan maailmalle. Ei voi kun ihmetellä, että mihin ihmeeseen ne 365 päivää on kadonneet?!? Nuo päivät toivat mahtavan määrän hienoja muistoja, joita en ikinä tule unohtamaan, mutta samalla on järkyttävää tajuta, että lähdöstä on jo VUOSI.

Tuntuu, että vastahan kello oli jotain neljä aamulla 4. maaliskuuta 2013 kun unenpöpperöisenä ja vatsa täynnä jännitystä heräsin ja tajusin, että nyt muuten mennään, eikä takasin tulla ihan heti. Enkä kyllä kadu sekuntiakaan koko reissusta. Jos siellä joku ruudun toisella puolella lukee tätä ja on edes joskus, edes nanosekunnin ajan miettinyt maailmalle lähtöä, niin usko nyt hyvä immeinen, että nyt on sen aika. Tartu hetkeen, koska maailma odottaa. Maailma ei tule itsestään siun luokse, vaan se odottaa, että lähdet sinne ja koet kaikkea uutta ja ihmeellistä. Pelot on tehty voitettaviksi ja elämä elettäväksi. Reissun ei välttämättä tarvitse olla usean kuukauden mittainen, mutta uskalla irrottautua pakettimatkojen "tutusta ja turvallisuudesta" ja varaa lennot jonnekin ihan muualle kun Alanyaan, jos oikeasti haluat tutustua uusiin maihin ja uusiin kulttuureihin. Ota vaikka kuukausi tai pari vapaata ja lähde Aasiaan. Siellä on halpaa, hienoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja kokemuksia saat taatusti, jos vaan uskallat mennä Phuketia tai Pattayaa pidemmälle. Varaa itse lennot ja anna mennä!

Elämä Suomeen paluun jälkeen on sujunut ihmeen hyvin. Alussa oli ihan taivaallista päästä kokemaan taas kaikkea "normaalia", mutta vajaan kahden kuukauden sisällä kaikesta on tullut vähän liiankin normaalia. Kaikkeen näköjään tottuu ihan liian äkkiä. Ihanaa on kuitenkin ollut päästä näkemään kaikkia ihania ihmisiä ja saada takaisin ns. arkirutiinit. Kohta iskee kyllä kirjaimellisesti arki vasten kasvoja, mutta ehkä tällä kertaa arki Suomessa muuttaa hieman muotoaan. Sain nimittäin aikamoisen unelmatyöpaikan, tai sillä se ainakin tällä hetkellä tuntuu! Jännitys kipristää vatsanpohjassa kun edes ajattelen uutta duunia, enkä oikeastaan voisi olla enempää motivoitunut ja innostunut töihinmenosta! Ihan mahtava tapa aloittaa arki täällä. Tästä lisää hieman myöhemmin, haluan päästä aloittamaan töissä kunnolla ennenkun kerron lisää. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että joudun syömään sanani, jotka sanoin ennen reissuun lähtöä: "Joensuuhun mie en ainakaan enää muuta. Piste." Noh, elämä on täynnä yllätyksiä ja huomenna mennäänkin katsomaan paria eri asuntoa Joensuusta. Peukut pystyyn, että edes toinen kämpistä on ihana ja just se meidän tuleva asunto!

Kuvia en taaskaan saa laitettua, koska tässä kotikoneella ei sellasia ole ja läppäri on Jarin luona. Yritän saada itseäni taas potkittua persuuksille ja reipastua blogin suhteen! Hieman enemmän tykkään päivitellä Instagramia, eli jos joku haluaa seurailla, niin käyppä tsekkaamassa instasta nimimerkillä jenabxena.

Palaamisiin!