tiistai 4. maaliskuuta 2014

365

Oho. Ei, en ole kadonnut näköjään mistään muualta kuin blogimaailmasta, joten elossa ollaan.

Iski pieni haikeus, kun tajusin, mikä päivämäärä tänään on, eikä sitä ensin oikein osannut edes hahmottaa. Nythän on 4.maaliskuuta ja tänään tulee tasan vuosi siitä kun lähdimme Jarin kanssa seikkailemaan maailmalle. Ei voi kun ihmetellä, että mihin ihmeeseen ne 365 päivää on kadonneet?!? Nuo päivät toivat mahtavan määrän hienoja muistoja, joita en ikinä tule unohtamaan, mutta samalla on järkyttävää tajuta, että lähdöstä on jo VUOSI.

Tuntuu, että vastahan kello oli jotain neljä aamulla 4. maaliskuuta 2013 kun unenpöpperöisenä ja vatsa täynnä jännitystä heräsin ja tajusin, että nyt muuten mennään, eikä takasin tulla ihan heti. Enkä kyllä kadu sekuntiakaan koko reissusta. Jos siellä joku ruudun toisella puolella lukee tätä ja on edes joskus, edes nanosekunnin ajan miettinyt maailmalle lähtöä, niin usko nyt hyvä immeinen, että nyt on sen aika. Tartu hetkeen, koska maailma odottaa. Maailma ei tule itsestään siun luokse, vaan se odottaa, että lähdet sinne ja koet kaikkea uutta ja ihmeellistä. Pelot on tehty voitettaviksi ja elämä elettäväksi. Reissun ei välttämättä tarvitse olla usean kuukauden mittainen, mutta uskalla irrottautua pakettimatkojen "tutusta ja turvallisuudesta" ja varaa lennot jonnekin ihan muualle kun Alanyaan, jos oikeasti haluat tutustua uusiin maihin ja uusiin kulttuureihin. Ota vaikka kuukausi tai pari vapaata ja lähde Aasiaan. Siellä on halpaa, hienoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja kokemuksia saat taatusti, jos vaan uskallat mennä Phuketia tai Pattayaa pidemmälle. Varaa itse lennot ja anna mennä!

Elämä Suomeen paluun jälkeen on sujunut ihmeen hyvin. Alussa oli ihan taivaallista päästä kokemaan taas kaikkea "normaalia", mutta vajaan kahden kuukauden sisällä kaikesta on tullut vähän liiankin normaalia. Kaikkeen näköjään tottuu ihan liian äkkiä. Ihanaa on kuitenkin ollut päästä näkemään kaikkia ihania ihmisiä ja saada takaisin ns. arkirutiinit. Kohta iskee kyllä kirjaimellisesti arki vasten kasvoja, mutta ehkä tällä kertaa arki Suomessa muuttaa hieman muotoaan. Sain nimittäin aikamoisen unelmatyöpaikan, tai sillä se ainakin tällä hetkellä tuntuu! Jännitys kipristää vatsanpohjassa kun edes ajattelen uutta duunia, enkä oikeastaan voisi olla enempää motivoitunut ja innostunut töihinmenosta! Ihan mahtava tapa aloittaa arki täällä. Tästä lisää hieman myöhemmin, haluan päästä aloittamaan töissä kunnolla ennenkun kerron lisää. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että joudun syömään sanani, jotka sanoin ennen reissuun lähtöä: "Joensuuhun mie en ainakaan enää muuta. Piste." Noh, elämä on täynnä yllätyksiä ja huomenna mennäänkin katsomaan paria eri asuntoa Joensuusta. Peukut pystyyn, että edes toinen kämpistä on ihana ja just se meidän tuleva asunto!

Kuvia en taaskaan saa laitettua, koska tässä kotikoneella ei sellasia ole ja läppäri on Jarin luona. Yritän saada itseäni taas potkittua persuuksille ja reipastua blogin suhteen! Hieman enemmän tykkään päivitellä Instagramia, eli jos joku haluaa seurailla, niin käyppä tsekkaamassa instasta nimimerkillä jenabxena.

Palaamisiin!


lauantai 18. tammikuuta 2014

I'm home. Finally.

Kotona on aika ihanaa olla <3 vaikka lämpötilaero onkin aika järkyttävä, mutta siihen tottuu. Tottuuhan?

Kottiin oli hyvä tulla kun ruokapöydässä odotti karjalanpiirakoita, munavoita, pernoita ja karjalanpaistia, lohta, porkkanalaatikkoa, piimää ja salaattia. Ihan mahtavaaaa!!



Ensimmäinen aamupala Suomessa. NAM.
Miulla on maailman mahtavin perhe. Piste.

Ps. Isoveljet on aika parhaita. Toinen haki lentokentältä ja kokkasi ensimmäisenä Suomi-iltana herkkuruokaa ja antoi katon pään päälle yöksi ja ajoi vielä etelästä Kiteelle eilen. Toinen taas järkkäsi meille paluubileet Annin kartanolla. Eli kiva ilta tiedossa kun näkee ihmisiä pitkästä aikaa ja on kunnon juhlapaikka! Kiitos siis molemmille! :)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

SINGAPORE

Historiallahan on tapana toistaa itseään, eikös? Sen on pakko olla ainoa selitys siihen, että vähän niin kuin eksyin samoihin kauppoihin täällä Singaporessa kun noin puoltitoista vuotta sitten Torontossa ennen vaihdosta kotiinpalaamista (ei siitä voi olla oikeasti noin pitkä aika!). Nyt alkaa olla aika paljon pidempi reissu takana, mutta ideana sama: kotiinpaluu pitkästä aikaa eli loppurahat haisemaan! Singapore on tunnettu shoppailukaupunki, joten täällähän on pakko tarkistaa kauppojen tarjonta. Mitenkään kovinkaan paljoa tavaraa ei ole tarttunut matkaan, mutta sitäkin tyytyväisempi olen ostoksiin!

Eilen bongasin jollain halpismarkkinoilla kolme toppia, jollaisia oon ettiny jo pidempään. Kun on tottunu Thaimaan markkinoihin, niin Singaporen markkinat vaikutti yllättävän kalliilta aluksi, hintatasoon tottu kuitenkin yllättävän äkkiä. Markkinoilta löytää paljon kaikkea ihan turhaa krääsää ja monesti vaatteet on eurooppalaiseen makuun liian yliampuvia, mutta sieltä voi tehdä löytöjäkin :)



Vasemman puolimmaisen ostin valkeana ja mustana ja hintaa jäi hintaa ehkä huimat 7 €/kpl. Oikean puolimmainen makso ehkä 10 € on oikeasti aika hieno livenä. Markkinoilta vaatteiden ostaminen on joskus aika arpapeliä, koska vaatteita ei välttämättä aina saa sovittaa päälle. Näitäkään en kokeillu, mutta tuurilla sattu suoraan sopivat koot :)

Sitten niihin vähän laadukkaampiin ostoksiin. Löysin La Senzan muistaakseni jo Sudburysta vaihdon aikaan, vaikka edelleen mietin, että voiko se liike oikeasti olla niin pienessä paikassa. No, joka tapauksessa Torontosta se löyty viimeistään. Liike myy naisten alusvaatteita ja suosittelen, jos haluaa kestäviä ja kauniita alusvaatteita! Ovat hiukkasen halvempia kuin Victoria's Secretin vastaavat tuotteet ja miusta jopa laadukkaampia. Kestävät pesun toisensa jälkeen, eikä tämä reissu ole saanut oikeastaan mitään näkyvää muutosta aiemmin ostamiini, vaikka ne on kokeneet kaikki halpis pesulat tässä parin kuukauden Aasuan reissulla, eikä todellakaan puhettakaan mistään pesupussien tai oikeiden pesulämpötilojen käytöstä :D Eli hyviä tuotteita, eikä kovin kalliita, tykkään!



Ja sitten reissun ehdottomasti paras ostos, joka osaa saada tän tytön iloiseksi aina kun sen näkee. Kuullostaa niin materialistiselta sanoa, että ostos tekee miut iloiseksi, mutta tämä kaunotar on vaan niin ihana. 








Eli Michael Korsin large Speccio Harper totena. Aivan upea luonnossa ja tykkään siitä entistä enemmän parin päivän käytön jälkeen. Ihanan kätevä, keskellä on iso, korkea välitasku, joka jakaa laukun kahteen isoon osioon. Lisäksi useita pikkutaskuja, joissa tavarat saa järjestykseen. Vihdoin laukku, joka näyttää hyvältä, on laadukas ja mahduttaa sisäänsä paljon tavaraa! Plus että hopeaketjuilla koristettuja hihnoja voi myös käyttää kantokahvoina jos kyllästyy pitkiin hihnoihin. Mie oon niiiiin myyty. Yhdeksi ongelmaksi muodostu vaan laukun suomeen kuljettaminen, mutta sen oon jo ratkassu. Tai ainakin oon lähellä ratkaisua. Ehkä. Melkein ainakin.

Niin joo. On täällä ollu myös ihan kivoja rakennuksiakin, piti vaan esitellä tärkeimmät ensin.











Ollaan siis lähinnä kävelty kävelemisen jälkeen kauppakeskuksissa ja kaduilla kattomassa paikkoja. Nyt menis sellanen thaikkulainen jalkahieronta, kiitoos!

Vielä siis muutama päivä täällä ja sitten kotia kohti! Enää ei hirveesti oo vara ostaa mitään, mutta eiköhän nää viimeset päivät saa kulumaan kahvitellessa ja vielä uusia paikkoja kiertäessä :)

Ps. pahoittelen kuvanlaatua, puhelimen kämera ei oo parhaimmasta päästä. 

Pps. Kerroinhan varmasti tarpeeksi selvästi, että uusi laukku on vienyt palan sydämestä? Se nukkuu yöt suojapussissa omalla penkillä ja päivät kiikkuu miun käsipuolessa kun koitan varjella sitä hulluilta aasialaista täpötäydessä metrossa. Olen siis hullu, mutta onnellinen. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Last days in Thailand

Huhhuh. No nyt on kintuista karisteltu Thaimaan pölyt ja saavuttu väsyneenä puolipilviseen Singaporeen. Tällä hetkellä on jopa aika tyytyväinen olo siitä, että pääsi Thaimaasta pois. Oli siellä mahtavia maisemia ja sain hirmusesti mukavia muistoja, mutta erityisesti Koh Samuin ja Krabi townin jälkeen alko koko maa tulemaan korvista ulos. Krabin lähettyvillä oleva Ao Nang oli ihan ok paikka (johtuneeko siitä, että oli pari Koh Phanganilla sattunutta oikein mukavaa immeistä seurana), mutta jo siellä turistien paljous alko polttamaan hermoja. Ja se, että joka toinen vastaantuleva oli suomalainen. Argh.. Oon myös aivan korviani myöten täynnä thaimaalaisten tapaa hoitaa kuljetusasiat. Aina pitäis itse ottaa taksi lennosta, eikä varata tai maksaa mitään etukäteen. No, se niistä marinoista. Oli kivaa, mutta ehkä Thaimaa ei vaan oo se maa miulle. Jotkut tykkää ja toiset ei :)

Viimeset päivät Thaimaassa näytti linssin läpi tämmösiltä:



















Eli viimeset päivät sisälsivät paljon aurinkoa, suloisia ja välillä tosi omituisia kissoja (kattokaa nyt tuota oranssia otusta. Miten voi kissa näyttää tuolta?!), skootterin kyydissä istumista, hyvää ja pojilla hyvinkin eksoottista ruokaa ja lämmöstä nauttimista.

Loppujen lopuksi kuukausi Thaimaassa hurahti ohi hyvinkin äkkiä. Nyt pitäisi vielä jaksaa puristaa itsestään virtaa viikoksi ja tutkia vielä kerran uutta kaupunkia, sillä ensi viikolla tapahtuu se asia, jota oon odottanut, jännittänyt, pelännyt ja odottanut tosi paljon lisää viimesten kymmenen kuukauden aikana: MIE MEEN KOTTIIN. Eihän sitä vielä tajua, että sinne on menossa, mutta ehkä se asia selkenee äkkiä kun pääsee viimein rutistamaan rakkaita, rapsuttamaan karvakäpäliä, nukkumaan omakotitalossa, keittämään ite oman kahvinsa, käymään saunassa ja syömään normaalia ruokaa. Elämän isoja ja pieniä asioita, joita on oppinu reissussa arvostamaan ihan uudella tavalla :)

Nyt kuitenkin sitä virtaa keräämään, että jaksaa huomenna ja seuraavat kuusi päivää kävellä jalkansa tuusannuuskaksi ja nauttia vielä lämpösistä keleistä ennen Suomea! 

Adios!

Ps. juttelin jouluna isälle. Kerto, että oli nähny auringonpilkahduksen sillon viimeksi viikko sitten keskellä metsää ja sen jälkeen ei edes pilkahdusta. Ihan kiva tulla kottiin kymmenen kuukauden auringonpaisteen jälkeen kun siellä on vaan harmaata ja vettä. Saattaa iskeä jonkinlainen kriisi vähäksi aikaa :D eli tilaukseen pikkupakkaset, lunta ja edes hieman aurinkoa Suomeen!

torstai 2. tammikuuta 2014

Reissun jatkoa!

Elossa ollaan edelleen! Pitkäaikainen hiljaisuus johtuu edelleen miun laiskuudesta ja kärsimättömyydestä kirjoittaa tänne, pahoittelut siitä. Nyt miulla on kuitenkin aikaa kirjoittaa, käsi ylös kuka arvaa mistä se johtuu kun kerta Aasiassa ollaan? Aaaaivan oikein, kyyti unohti hakea meidät. Argh. Tämmöstä ei oo vielä tapahtunu aiemmin, mikä on aika kummallista ja mitä oiskaan reissaaminen täällä ilman pieniä vaikeuksia? :D Kyydityksen lautalle piti tulla klo 8.30-9.00 ja lautan lähteä klo 10, mutta eipä kyytiä näkyny. Matkatoimistosta annettu puhelinnumero ei toiminu, joten Jari lähti klo 9.35 matkatoimistoon kkyselemään asiaa. Toimisto on tuossa lähellä, niin onneks sinne pääsi kävellen. Tai Jarin tapauksessa juosten. Toimistossa pahoiteltiin asiaa kovasti, mutta yhtiöllä oli jotain ongelmia ja ne unohti meidäy. Nyt on varattu seuraava lautta ja seuraava bussi, mutta ärsyttää pikkusen vaan odotella.. Tpimisto antoi huimat 200 bahtia hyvityksenä, eli vähän yli 4 €. Onhan se parempi kun ei mitään.. :D

Vietnamissa oltiin siis Ho Chi Minhissä muutama yö ja sieltä lennettiin pienelle Phu Quocin saarelle. Siellä tuli otettua aika rennosti, koska lähinnä vaan maattiin rannalla, ajettiin skoottereilla ihan hirveessä kunnossa olevia "teitä" ja maattiin vähän lisää biitsillä.







Vuokrattiin yhdeksi päiväksi oma vene, joka vei meidät snorklaamaan ja kalastamaan. Minuu ei enää snorklaaminen kauheasti kiinnosta Australian great barrier reefillä snorklaamisen jälkeen. Siellä vesi oli ihanan kirkasta ja kalat ja koralli oli niin paljon siistimpää ja värikkäämpää kun missään muualla. Siispä snorklaus jäi aika vähälle ja keskityttiin porukalla mieluummin veneen katolta alas hyppimiseen, vaikka veneen henkilökunta vaan sano jatkuvasti, että jos jotain sattuu niin ne ei ota vastuuta. No, mitään ei käyny ja oli ihan mahtava päivä :)






Phu Quocin lomailun jälkeen lennettiin takaisin Ho Chi Minhiin, jossa sanottiin heipat meidän kavereille, jotka lähti sieltä Suomeen. Meidän reissu jatku siis Vietnamista takaisin Thaimaaseen. Australiasta lähtiessä oltiin Bangkokissa vaan yksi yö, joten nyt oli aika olla siellä vähän pidempään!

Oltiin varattu majoitus yhteen hostelliin,  joka varmaan ois ollu ihan jees jos ei ois saatu ehkä koko hostellin paskinta huonetta. Se oli ainoa huone alakerrassa ja aamulla henkilökunnan saavuttua töihim ei tarvinnu paljoa nukkua. Nukkumisesta ei kyööä muutenkaan tullut oikein mitään kun valo paisto ikkunasta koko yön naamaan ja miulle tuli taas se helkkarin yöyskä. Ei oo mitään herkkua valvoa yöllä yksin ja lukea kirjaa lepohuoneessa ihan vaan sen takia, että en yskimällä pidä muita huonekavereita hereillä.. No siitäkin selvittiin ja löydettiin hyvä hotelli, joka maksoi vaan 5 € enemmän yöltä kun se hostelli! Ihan uskomattoman ihanaa oli levittää kamat huoneeseen ja pitää niitä miten haluaa :D muutenkin oli niin luksusta, ettei mitään järkeä.

Bangkokissa aika meni lähinnä eri kauppoja kierrellessä. Temppelit ei enää hirveästi kiinnosta kumpaakaan niin päädyttiin vaan kiertelemään ympäri sitä valtavaa kaupunkia :)







Bangkokissa meni viikon verran ja sieltä lähdettiin joulun viettoon Koh Phanganin saarelle. Meille oli varattu merenrantabungalowi,  mutta en ois ikinä uskonu, että se paikka ois ollu niin ihana. Bungalowi itsessään oli hyvin simppeli ja vaatimaton, mutta oli siellä ilmastointi ja ajoittain lämmin suihku :) Bungalowin paikka teki siitä aivan upean ja My Phangan Resortin henkilökunta oli aivan täydellistä! Suosittelen paikkaa täysillä, koska se on todella edullinen, ruoka on hyvää ja palvelu pelaa. Hyvänä plussana rantabaari, jossa on halpoja ja herkullisia mohitoja ja soi hyvä musiikki :) jos jonnekin menisin aasiassa takaisin, niin se olisi tämä paikka! Ikävä on jo, vaikka lähdettiin sieltä vain 5 yötä sitten..












Joulupäivänä käytiin isommissa biitsibileissä ja niihin piti tottakai varustautua "asiallisesti" maalaamalla ittensä :D

Nyt ollaan lähdössä Krabin suuntaan Koh Samuilta. Koh Samui on isompi saari kuin Koh Phangan ja voin sanoa, että tänne ei jää ikävä yhtään. Paljon enemmän turisteja, majoituspaikka aivan persuuksista ja pilvistä ollut koko ajan, paitsi tottakai tänään paistaa aurinko kun ollaan lähdössä. Biitsi on likainem ja mereen ei tee mieli mennä kun aallot on isoja ja vesi täynnä kaikkia kasveja ym., joita ne aallot tuo mukanaan. Ei siis yhtään miun paikka,  onneks pääsee pois.. Thaimaan reissua on jäljellä enää viikon verran, koska ensi viikolla suuntana on Singapore! 

Jokohan tää selitys riittäis, pelottaa että puhelin hävittää koko tekstin, jos en äkkiä julkaise tätä. Palataan siis taas, toivottavasti tällä kertaa vaikka viikon sisään :D