Hippunen Chiang Maita + LAOS

Sa bai dee eli moi laoksi!

Otettiin viime viikolla bussi Thaimaasta Chiang Maista Chiang Khongiin, aivan Thaimaan ja Laosin rajakylään. Miehän onnistuin saamaan Chiang Main hostellista jonkinsorttisen flunssan, todennäköisesti ilmastoinnista. Enhän mie oo tottunu mihinkään ilmastointiin kun ei Australiassa käytetty oikeastaan ollenkaan edes autossa ilmastointia :D

Chiang Maista löytyy Suomi-kahvila, josta saa Juhla Mokkaa ja ruisleipää! Oli ihan pikkusen hyvää saada ruisleipää aamupalaksi, nammmmm!

 

Noo jokatapauksessa ei ollu hirveetä herkkua nakottaa noin 5 tuntia bussissa kun olo ei oo kovinkaan kummonen, mutta onneks otettiin vip-bussi, niin sai rauhassa pötköttää melkein pitkällään koko matkan. Bussimatka vei kuitenkin melkein kaikki mehut, niin Chiang Khongissa ei hirveästi tullut pyörittyä tutkimassa paikkoja. Mutta toisaalta, eipä meillä ollut siellä paljoa aikaakaan, niin järkevämpää oli vaan mönkiä guest housen sänkyyn peiton alle torkkumaan ja keräämään voimia seuraavia päiviä varten ja toivoa, että olo helpottaa.

Seuraavana aamuna lenssu ei suinkaan ollut helpottanut. Muut lähti aamulla käymään pankissa ja kipasivat samalla miulle lääkkeitä paikallisesta apteekista. Eikun nappeja naamaan, rinkat selkään ja kohti Laosia! Laosiin meneminen oli sinällään vähän erikoista, koska Thaimaan puolella oli joen rannassa pikkuinen koppi, jossa tehtiin passintarkastus, seuraavaksi joen ylittävään jollaan lippujen ostaminen ja tadaa, joen ylityksen jälkeen oltiin Laosissa. Joen ylittäminen oli myös aika mielenkiintoinen kokemus.. Vene oli sellainen piiiitkä ja tosi kapea ja ihan hirveän kiikkerä. Kiva mönkiä sinne sitten 4 ihmistä rinkkoineen kun ilman rinkkojakin koko jolla ois ollu tosi epävakaa. Pelotti pikkusen, mutta kai se on pääasia, että selvittiin eikä vajottu rinkkoineen sinne jokeen :D

Laosin puolella meni jonkin aikaa odotellessa, että saatiin viisumit. Jos joku on muuten matkustamassa Laosiin maateitse, niin älkää ostako viisumeita mistään etukäteen, koska minun käsittääkseni aidon viisumin saa ainoastaan Laosin puolella raja-asemalta. "Viisumeita" myyviä puljuja on ennen passintarkastusta, mutta ne kannattaa vaan ohittaa. Itse passintarkastuspisteellä lukee, että oikean viisumin saa ainoastaan Laosin puolelta. Viisumi maksaa suomalaiselle 35 US:n dollaria ja sen tosiaan saa pari lappua täyttämällä ja sitten vaan odottelemalla. Viisumia odotellessa meni ehkä puolisen tuntia ja suunnattiin sitten syömään ja varailemaan bussilippuja taas etiäpäin.

Aiemmin ollaan liikuttu vip-busseilla, joista kirjoitin jotain jo aiemmin, mutta nyt ajateltiin repästä ja ottaa paikallisbussi Luang Namthaan. En tiedä mikähän idea sekin oli, mutta ainakin nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi :D Bussi oli vanha, haisi kalalle ja jauhelihalle ja oli ahdas. Me vallattiin taimmaiset penkit, että saatiin edes vähän selkänojia taaksepäin. Rinkat matkusti bussin takaosassa myös, kuten myös ilmeisesti jonkun monen viikon ruoatkin, koska jollain tosiaan oli kolme sankkoa täynnä jonkinlaista lihaa. Iiihan kiva kun hullun laosilaisen bussikuskin kyydissä oli hankaluuksia kestää itsekin penkillä mutkissa ja töyssyissä, niin voitte arvata mitä tapahtuu, kun kaikkien matkatavarat on irtonaisena kasana takana ja jollain on ei-niin-tiiviissä -sankoissa lihaa. Jep, sankot heiluu melkein joka mutkassa nurin ja lihasnesteethän ne sieltä valuu tippoina pihalle. Onneks kannet sentään kesti niissä sankoissa.. Ja kuskihan ajo tosiaan kuin kaistapää. Tasaisella alueella ja alamäessä vauhti oli ihan järjettömän kova, mutta mutkiin koko bussi hyyty ihan täysin. Vauhdin puuttuminen ylämäessä ei kuskia tainnu paljoa haitata kun vuorenrinteillä oli ihan pakko ohittaa jokaikinen rekka ja säiliöauto, vaikka vauhtia oli ehkä 10-15 km/h enemmän kun niillä muilla autoilla, eikä ollut mitään näkyvyyttä, että tuleeko vastaan ketään. Jaiks.

Perillä Luang Namthassa meillä ei ollut varattuna mitään majoitusta, niin lähdettiin sitten kyselemään, missä olisi vapaata. Muutama majapaikka käytiin kiertämässä, kunnes löydettiin yksi kohtuuhintainen ja kohtuusiisti Guest House yhdeksi yöksi. Tripadvisoria kyttäillessä löydettiin ehkä paikan paras guest house, joka on siisti, viihtyisä ja vieläpä edullisempi kuin ensimmäisen yön paikka, joten siirryttiin sinne ensimmäisen yön jälkeen. Zuela on majapaikan nimi ja sinne kannattaa kyllä ehdottomasti suunnata, jos on Luang Namthassa. 70 000 kipillä (alle 7€) saa kahden hengen huoneen omalla kylppärillä ja meillä oli vielä oma sisäänkäyntikin. Paikka on tosiaan kaunis ja rakennukset on tehty puusta ja pihalla on paljon kasveja, eli viihtyminen on taattu. Kaikenlisäksi majoituksen yhdeydessä on ravintola, josta saa hyvään hintaan hyvää ruokaa.

Parina päivänä vuokrattiin motskarit ja lähdettiin niillä tutkimaan paikkoja. Laosissa on kyllä ihan järjettömän kauniita maisemia. Vuoria joka puolella, luonto on jotenkin rehevää ja tähän aikaan ilmasto on mukavan lämmin, mutta ei tuskaisen kuuma.

Osta Persi-bokserit! Saat kaupan päälle sytkärin! Mitä ihmettäää.. :D

Jos netistä etsii tietoa Luang Namthasta, niin ei voi olla lukematta kirjoituksia mummoista, jotka kiertää ja kauppaa käsikoruja ja jotain "spesiaalia" eli pikkusen laittomia mömmöjä. Mummot löysi meidät melkein heti Luang Namthaan tultua ja kovasti koittivat saada koruja kaupaksi. Alkuvaiheessa mummot oli tosi rasittavia, koska he olivat koko ajan kiertämässä, eikä ollut mitään merkitystä syötkö aamupalaa, käveletkö kylällä vai vuokraatko skoottereita kun mummot on aina kaupittelemassa vieressä. Joka kerta sai sanoa ainakin neljä kertaa "ei kiitos", mutta mummo ei liikahdakaan mihinkään. Loppuvaiheessa mummot oli kuitenkin aika hellyyttäviä ja hauskoja tovereita, vaikka ne pyörittikin sitä "pientä bisnestään". Harmittomia mummeleita, joihin törmäät ihan varmasti jos olet matkalla Luang Namthaan :D

 Luang Namthasta matka jatkui 4 yön jälkeen minivanilla kohti Luang Prabangaa, jossa ollaan siis nyt. Ollaan täällä vielä ainakin kaksi yötä ja seuraavaksi suunta kohti etelämpää Laosia.

Koneella olisi vaikka kuinka paljon kuvia ja mielessä monta tarinaa kerrottavana, mutta nyt lopetan bloggerin kanssa leikkimisen. Oon istunu nyt kolme tuntia tietokoneella siirtämässä kuvia blogiin ja nyt menee hermo sekä bloggerin että hitaan netin takia. Palataan siis taas myöhemmin!

- Jenna :)

Chiang Mai

Hejssan!

Nyt ollaan muutama päivä pyöritty Chiang Maissa ja huomenna onkin aika vaihtaa maisemaa. Lähdetään aamulla bussilla kohti Laosin rajaa, ollaan yötä Thaimaan puolella Chiang Khong-nimisessä paikassa ja torstaina sitten rajan yli Laosiin. Kavereilla menee Thaimaan viisumi umpeen 17.päivä, mutta lähdetään hieman aiemmin pois, että jää enemmän aikaa tutkia Laosia. Me tullaan kyllä Jarin kanssa vielä uudestaan Thaimaaseen, koska halutaan nähdä Etelä-Thaimaan rannat, vaikka ne ilmeisesti onkin aika turistirysiä.

Chiang Maissa aika on mennyt nopeasti, enkä pysty uskomaan, että ollaan oltu Thaimaassa jo viikko! Ollaan lähinnä täällä tutkittu kaupungin aluetta ja eilen ja toissapäivänä otettiin hostellilta skootterit vuokralle ja pörryytettiin pitkin vuoria. Käytiin vuorella jossain temppelissä ja oli aika hieno paikka kyllä :)

Täällä siis ppyyhältää edelleen hyvin, vaikka sen kummempia kuulumisia ei olekaan :)

Pidetään vaan peukut pystyssä, että meidän matkustusmaihin ei iske mitään vastaavia myrskyjä kuin Filippiineille. Onneksi ei oltu Vietnamissa myrskyn aikaan!

Ps. vuorilta löyty myös tämmösiä "herkkuja":

Mmmmm!

Thailand!

Holaa ja terkut Thaimaasta! 

Lennettiin tiistaina Singaporen välilaskulla Bangkokiin. Ihme kyllä selvittiin hyvin jatkolennolle, vaikka Gold Coast - Singapore -lento oli yli 20 minuuttia myöhässä ja välissä piti hakea rinkat hihnalta ja tehdä uusi check in. Tottakai reissussa pitää ottaa halvin lento, joka ei sisällä mitään ruokaa tai juomaa, vaikka matka-aika oli jotain 14 tuntia :D Perillä Bangkokissa otettiin taksi hotellille, pikasuihku ja huoneessa huimat 10 minuuttia ja eikun kavereiden kanssa syömään. Pikkusen oli polla sekasin pitkän matkustamisen jälkeen ja yritti vaan saada päähänsä, että nyt muuten ollaan sitten thaimaassa :D Tilanteen teki vielä enemmän epätodelliseksi kavereiden näkeminen kun viimeks nähtiin Darwinin lähellä.

Oltiin yksi yö hotellissa ja aamulla jätettiin rinkat respaan ja eiku junalla keskustaan. Tottakai siellä oli menossa ihan hullut protestit kun paikalliset halus entisen pääministerin takas, eli porukkaa oli ihan älyttömästi ja meteli ihan järkyttävää. Mielenosoittajat oli sulkenu teitä ja huuteli kaikenlaisia iskulauseita. Meininki oli kuitenkin aika rauhaisa sinällään, että mitääm väkivaltaisuuksia ei nähty. Mentiin syömään yhteen hienoon ostariin, jossa ladataan rahaa kortille ja sitten saa korttia höyläämällä ruokaa. Valinnanvaraa on ihan hirveästi, eikä ruoka maksa oikein mitään. Otin valkosipuliriisiä ja friteerattua kanaa ja se maksoi ehkä 40-50 bahtia eli alle 2 aussidollaria ja oli muuten hyvvää!! Kierreltiin ja haahuiltiin keskiviikkopäivä ja illalla lähdettiin taksilla bussiasemalle. Ei ollu muuten ihan ensimmäinen taksi joka otti meidät kyytiin! Lopulta joku suostu kuskaamaan 4 henkilöä, 4 täyttä rinkkaa + reput asemalle :D Takseissa on takakontissa kaasupullot eli sinne ei hirveesti tavaroita saatu, eli olo oli kun sillipurkissa ja taksin perä melkein laahas maata :D

Bussiasemalla ostettiin liput vip-bussiin, joissa on mukavasti jalkatilaa, penkit saa melkein vaakatasoon, on omat näytöt ja sai pikkuboksin jotain muffinsseja. Suuntana oli siis Chiang Mai, kaupunki jotain 800 km Bangkokista pohjoiseen.

Penkeissä oli myös hierontaominaisuus :D

 Matkassa kesti ehkä kymmenisen tuntia ja nnukuttua sai jotenkin. Aamulla oltiin kuuden aikoihin Chiang Maissa, siellä aamupalaa naamariin ja pikkubussilla hostelliin. Ja tottakai heti ensimmäisenä iltana tsekkaamaan paikkoja ja baareja :D Tänään on ollu aika lepipäivä, ollaan vaan käyty syömässä herkkuruokia (täällä ruoka on niin halpaa, että tulee halvemmaksi käydä ravintolassa kuin tehdä ruokaa ite. Ihan mahtavaa, koska paikalliset ruoat on herrrrrkullisia!). Chiang Maissa ollaan varmaan 17.päivään asti ja sitten bussilla Laosiin!

Täällä menee siis mahtavasti, on hyvät ilmat eikä liian kuuma, upeaa ruokaa, hieno ja lepposa kaupunki sekä tietysti hyvää seuraa. Voiko elämä oikeasti olla näin mahtavaa??

Sold!

Moro!

Ollaan koitettu saada autoa kaupaksi varmaan parisen viikkoa, leirikamppeet meni jo melkein heti ilmoituksen laittamalla, mutta auton kanssa vaan kesti ja kesti. Laitettiin sitten autolle viime perjantaina "special price for this weekend" (nauratti jo kun kirjotin sitä sinne ilmoitukseen) ja johan rupes soittoja tulemaan.

Muutama kävi kattomassa, yksi ois jo hakenu seuraavana päivänä jos se ois vaan saanu oman autonsa ensi kaupaks, mutta muille se ei ollutkaan sellainen kun ne ois tarvinnu. Lauantaina tuli joku kiinalainen mies kattomaan ja heti tuli sellanen aavistus, että tää tyyppi ei ainakaan osta sitä. Hyppäsin sitten sen kyytiin kun se halus koeajaa sen ja oli kyllä aika unohtumaton reissu..

Ensinnäkään se ei tuntenu näitä lähipaikkoja ja miehän jouduin siis keksimään jonkun reitin. Yhtäkkiä se halus ajamaan motarille ja mie koitin pähkäillä, että mistähän sinne nyt pääsee. Neuvoin sille reittiä aika mututuntumalla, kunnes se päätti kääntyä vasemmalle ilman miun neuvoja. Motarihan se oli, mutta kyltissä lukee "toll road" eli se on maksullinen tie. Koitin sille selittää, että tänne ei muuten ois kannattanu mennä kun sen tullin joutuu maksamaan sitten jälkeenpäin ja se vaan naureskeli. Purin siinä sitten kynsiä ja koitin olla tarttumatta ite rattiin (sehän siis piti käsiä siitä autonkoulun opettamassa ajoasennossa eli kädet kello kymppiin ja kahteen. Eihän niin kukaan oikeasti aja??!? Kaikista pelottavinta on, jos joku ajaa kädet niin, koska heti tulee vaikutelma, että tää ei muuten hallitse tätä laitetta muuten kun puristamalla rattia siinä asennossa..). Tienvieressä vaan vilisi kyltit "toll point 2km", "toll point 1km", mutta onneks just ennen tullipistettä tuli ramppi jeee!! Siinä vaiheessa ei ollu hajuakaan missä oltiin, mutta pikkuhiljaa tunnistin risteyksiä, joista päästiinkin sitten oikeaan suuntaan :D Päästiin kämpille ja se vielä tutkiskeli autoa. Yhtäkkiä se halus ostaa sen auton! Teki se tarjouksen, mutta eihän me siihen suostuttu vaan saatiin tingittyä hinta noin satasta alemmaksi mitä meillä oli pyyntihinta.

Sitten alkokin se toinen mielenkiintonen osuus. Mentiin sisään ja kysyttiin, miten se haluaa maksaa. Sillä oli 600$ käteisenä ja loput se halusi siirtää tilisiirrolla. Olin aiemmin kysynyt siltä mieheltä, että asuuko se Australiassa ja vastaus oli myöntävä. Sitten se kuitenkin sano, että se oli avannu pankkitilin Australiaan vasta eilen (anteeks mitä, siehä asut Australiassa?), eikä sillä ole vielä pankkikorttia, eli se ei saa nostettua käteistä. Se olikin siis tullu tänne vasta pari päivää sitten! Epäilykset heräs, mutta suostuttiin tilisiirtoon niin, että pystytään itse tarkkailemaan mihin tilinumeroon se lähettää ne rahat. Ja siitähän se säätö taas vaan jatku.. Sillä oli päivän siirtorajana 2000$. Se soitti pankkiin, vaihto puhelinnumeronsa ja sai lopulta nostettua siirtorajaansa. Alko jo menemään usko koko kauppaan siinä vaiheessa. Kaiken häslingin jälkeen saatiin kuitenkin rahat siirrettyä meidän tilille, autopaperit täytettyä ja sinne meni meidän kaara! Aikamoinen helpotus oli, että lopultakin saatiin auto myytyä ja ihan kohtalaisesti rahaa siitä :)

Ja autohan piti saada myytyä ennen kun voidaan lähteä jatkamaan matkaa, eli varattiin samantien lennot!!! En pysty vieläkään uskomaan sitä, että HUOMENNA lähdetään pois Australiasta. Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt! Yli 8 kuukautta seikkailua, mutta eihän se tähän lopu ;) Huomenna lennetään siis Singaporen kautta Bangkokiin!! Aasiassa menee varmaan parisen kuukautta ja suunnataan Suomeen ehkä tammi-helmikuussa. Ja kuinka siistiä on, että tavataan Bangkokissa samojen kavereiden kanssa, joita nähtiin jo Darwinissa ja käytiin yhdessä Litchfieldin ja Kakadun kansallispuistossa. Suuntana ensin Bangkok, sieltä Thaimaan pohjoisosaan Chiang Maihin, seikkailua ehkä muutenkin siellä pohjoisessa ja sieltä sitten Laosiin ja sieltä Vietnamiin. Kaverit lähtee joulukuussa kotiin, mutta me jatketaan reissua sitten vielä jonkun aikaa. WOU. Eli meidän seikkailu vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka onhan se jo ikävä Suomeen  tai siis ei. Ei oo varsinaisesti ikävä Suomeen kun näkee naamakirjasta ja kuulee kaikilta, että siellä alkaa olla aika pimeää ja kylmää. Ikävä on siis perhettä, ystäviä ja kissoja. Mutta elekkee huoliko, kyllä myö kottiin tullaan, kunhan vaan ensin koetaan vähän Aasiaa :) Näin muuten jo yksi yö unta, että täällä oli Siwa, jossa oli Oltermannia! Miten voi tunkeutua miun juustonhimo jo uniinkin..

Mutta siis pääuutisena se, että huomenna mennään kohti tuntematonta! Päivittelen Australian reissun kertomuksia sitten jossain vaiheessa, yritän kuitenkin Aasiassa saada jonkinlaista materiaalia myös sieltä.

Tiktak, kello tikittää ja noin alle 18 tuntia tällä mantereella aikaa, JAIKSS!