Sold!

Moro!

Ollaan koitettu saada autoa kaupaksi varmaan parisen viikkoa, leirikamppeet meni jo melkein heti ilmoituksen laittamalla, mutta auton kanssa vaan kesti ja kesti. Laitettiin sitten autolle viime perjantaina "special price for this weekend" (nauratti jo kun kirjotin sitä sinne ilmoitukseen) ja johan rupes soittoja tulemaan.

Muutama kävi kattomassa, yksi ois jo hakenu seuraavana päivänä jos se ois vaan saanu oman autonsa ensi kaupaks, mutta muille se ei ollutkaan sellainen kun ne ois tarvinnu. Lauantaina tuli joku kiinalainen mies kattomaan ja heti tuli sellanen aavistus, että tää tyyppi ei ainakaan osta sitä. Hyppäsin sitten sen kyytiin kun se halus koeajaa sen ja oli kyllä aika unohtumaton reissu..

Ensinnäkään se ei tuntenu näitä lähipaikkoja ja miehän jouduin siis keksimään jonkun reitin. Yhtäkkiä se halus ajamaan motarille ja mie koitin pähkäillä, että mistähän sinne nyt pääsee. Neuvoin sille reittiä aika mututuntumalla, kunnes se päätti kääntyä vasemmalle ilman miun neuvoja. Motarihan se oli, mutta kyltissä lukee "toll road" eli se on maksullinen tie. Koitin sille selittää, että tänne ei muuten ois kannattanu mennä kun sen tullin joutuu maksamaan sitten jälkeenpäin ja se vaan naureskeli. Purin siinä sitten kynsiä ja koitin olla tarttumatta ite rattiin (sehän siis piti käsiä siitä autonkoulun opettamassa ajoasennossa eli kädet kello kymppiin ja kahteen. Eihän niin kukaan oikeasti aja??!? Kaikista pelottavinta on, jos joku ajaa kädet niin, koska heti tulee vaikutelma, että tää ei muuten hallitse tätä laitetta muuten kun puristamalla rattia siinä asennossa..). Tienvieressä vaan vilisi kyltit "toll point 2km", "toll point 1km", mutta onneks just ennen tullipistettä tuli ramppi jeee!! Siinä vaiheessa ei ollu hajuakaan missä oltiin, mutta pikkuhiljaa tunnistin risteyksiä, joista päästiinkin sitten oikeaan suuntaan :D Päästiin kämpille ja se vielä tutkiskeli autoa. Yhtäkkiä se halus ostaa sen auton! Teki se tarjouksen, mutta eihän me siihen suostuttu vaan saatiin tingittyä hinta noin satasta alemmaksi mitä meillä oli pyyntihinta.

Sitten alkokin se toinen mielenkiintonen osuus. Mentiin sisään ja kysyttiin, miten se haluaa maksaa. Sillä oli 600$ käteisenä ja loput se halusi siirtää tilisiirrolla. Olin aiemmin kysynyt siltä mieheltä, että asuuko se Australiassa ja vastaus oli myöntävä. Sitten se kuitenkin sano, että se oli avannu pankkitilin Australiaan vasta eilen (anteeks mitä, siehä asut Australiassa?), eikä sillä ole vielä pankkikorttia, eli se ei saa nostettua käteistä. Se olikin siis tullu tänne vasta pari päivää sitten! Epäilykset heräs, mutta suostuttiin tilisiirtoon niin, että pystytään itse tarkkailemaan mihin tilinumeroon se lähettää ne rahat. Ja siitähän se säätö taas vaan jatku.. Sillä oli päivän siirtorajana 2000$. Se soitti pankkiin, vaihto puhelinnumeronsa ja sai lopulta nostettua siirtorajaansa. Alko jo menemään usko koko kauppaan siinä vaiheessa. Kaiken häslingin jälkeen saatiin kuitenkin rahat siirrettyä meidän tilille, autopaperit täytettyä ja sinne meni meidän kaara! Aikamoinen helpotus oli, että lopultakin saatiin auto myytyä ja ihan kohtalaisesti rahaa siitä :)

Ja autohan piti saada myytyä ennen kun voidaan lähteä jatkamaan matkaa, eli varattiin samantien lennot!!! En pysty vieläkään uskomaan sitä, että HUOMENNA lähdetään pois Australiasta. Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt! Yli 8 kuukautta seikkailua, mutta eihän se tähän lopu ;) Huomenna lennetään siis Singaporen kautta Bangkokiin!! Aasiassa menee varmaan parisen kuukautta ja suunnataan Suomeen ehkä tammi-helmikuussa. Ja kuinka siistiä on, että tavataan Bangkokissa samojen kavereiden kanssa, joita nähtiin jo Darwinissa ja käytiin yhdessä Litchfieldin ja Kakadun kansallispuistossa. Suuntana ensin Bangkok, sieltä Thaimaan pohjoisosaan Chiang Maihin, seikkailua ehkä muutenkin siellä pohjoisessa ja sieltä sitten Laosiin ja sieltä Vietnamiin. Kaverit lähtee joulukuussa kotiin, mutta me jatketaan reissua sitten vielä jonkun aikaa. WOU. Eli meidän seikkailu vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka onhan se jo ikävä Suomeen  tai siis ei. Ei oo varsinaisesti ikävä Suomeen kun näkee naamakirjasta ja kuulee kaikilta, että siellä alkaa olla aika pimeää ja kylmää. Ikävä on siis perhettä, ystäviä ja kissoja. Mutta elekkee huoliko, kyllä myö kottiin tullaan, kunhan vaan ensin koetaan vähän Aasiaa :) Näin muuten jo yksi yö unta, että täällä oli Siwa, jossa oli Oltermannia! Miten voi tunkeutua miun juustonhimo jo uniinkin..

Mutta siis pääuutisena se, että huomenna mennään kohti tuntematonta! Päivittelen Australian reissun kertomuksia sitten jossain vaiheessa, yritän kuitenkin Aasiassa saada jonkinlaista materiaalia myös sieltä.

Tiktak, kello tikittää ja noin alle 18 tuntia tällä mantereella aikaa, JAIKSS!