Heip ja terkut Hong Kongista! Alle tunnin päästä alkaa Kuala Lumpurin koneen lastaus ja sittenpä sitä mennään taas! Muutaman tunnin välilasku siis Malesiassa, josta lähtee jatkolento Brisbaneen. Kello on täällä tällä hetkellä pikkasta yli puolenyön, eli todennäkösesti saavutaan Australiaan hyvinkin pirteinä kun koko matka kestää yli 16 tuntia (yäähh, ei kuulosta kyllä millään lailla kivalta tuo 16h. Mutta eiköhän Australia ole sen arvoinen ;) )
Kirjottelen enemmän taas myöhemmin, kunhan sattuu tulemaan sopiva aika laittaa esim. kuvia vihdoin ja viimein tänne. Nyt muuten passaa kuvata, ostettiin uusi kamera, Nikon, jeij!!
Nyt jatkan koomailua, että jaksaa sitten (yrittää) nukkua lentokoneessa :D
Palataan!!
tiistai 19. maaliskuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Pikapäivitys
Peruspikapäivitys tulee nyt. Ei oo hirveästi ollut aikaa istua koneella, niin enpä oo ehtinyt kirjoittelemaan. Nytkään en laita kuvia, koska en jaksa iPodin kautta ruveta niitä laittamaan, niin saatte tyytyä taas kerran pelkkään tylsään tekstiin.
Päästiin siis perille Kiinaan ehjänä! Lennot meni ihan hyvin, jos paria migreenikohtausta ja järkyttävää lentokoneaamiaista ei lasketa. Matkassa meni pikkasen alle vuorokausi ja rinkatkin jopa seurasi perässä. Lennettiin siis kahden välilaskun kautta ja koko lentoreitti meni Helsinki-Amsterdam-Hong Kong-Guangzhou. Yhdessä vaiheessa Amsterdamin ja Hong Kongin välisellä lennolla ei tienny pitäiskö itkeä vai nauraa, kun oltiin tehty matkaa jo useampi tunti ja oltiin Moskovan yllä. Hirmusen kauas oltiin siis päästy, vaikka oltiin oltu hereillä jo monen monta tuntia.. Mutta eipä sille mitään voinu, välilaskut nyt on missä ne sattuu olemaan :D
Kiina on aika jännä maa. Täällä on ihan hirveä määrä ihmisiä ja perusajatuksena on, että oma napa ja oma perhe on tärkeä, muista ei niin väliä. Kolaripaikallekaan ei kuulemma moni mene kattomaan, onko uhreilla kaikki ok, koska pahimmassa tapauksessa saattaa joutua itse maksumieheksi, vaikka itse onnettomuuteen ei olisikaan mitään asiaa. Ihmismäärä on valtava ja sillä siis mennään. Useamman kerran on joutunu pähkäilemään, että miten ihmeessä näillä on niin erilainen ajatusmaailma kun meillä.. On täällä siis paljon hienojakin asioita, mutta enemmän pistää silmiin erilaset toimintatavat. Maisemat on upeita, mutta siinäkin piilee se, että tyyliin jonkin luksustavaratalon takana piilee ns. slummialue, jossa ihmiset nukkuu siellä mihin saa kyhättyä jonkinlaisen mökintapaisen.
Hintataso vaihtelee laidasta laitaan (ihan niinkun miun kirjotusaiheetkin..), katukeittiöistä saisi ruokaa melkein ilmaiseksi (riskinä tietysti se, että ei oikein voi olla täysin varma, onko siinä vartaassa mainostettua possua vai sittenkin rottaa), mutta löytyy myös ravintoloita, joissa hintataso on ihan Suomen luokkaa. Mie en oo löytäny vielä yhtään ostettavaa, koska esim. vaatteita ei oikein löydy miun makuun tai sitten ne maksaa liikaa. Jari sen sijaan on ostellu esim. t-paitoja ja mie vaan katon vierestä kun miehille löytyy ns. normaaleja vaatteita :D
Äh, nyt tää vaikuttaa ihan siltä, kun inhoisin koko maata. Suomalaiselle tyypillinen pessimistinen asenne vaan paistaa läpi :D Kiina on kiva ja upea kokemus, enkä odottanutkaan, että asiat olisi täällä samalla tavalla kun Suomessa. Onhan tää nyt ihan eri maailma kyllä :)
Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta ehkä kirjoittelen myöhemmin ihan tietokoneelta enemmän. Lisäilen kuviakin sitten kun päästään Australiaan asti. Nyt kuitenkin Kiinan seikkailu jatkuu vielä parin päivän ajan ja sunnuntaina mennään pariksi päiväksi Hong Kongiin. Lento Brisbaneen lähtee 20.3. Ja sitten alkaakin meidän varsinainen seikkailu!!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
23 hours to go
Huihuihuiiiiii. Alle vuorokausi jäljellä, sanosinko että aaapuva.
Siis kirjaimellisesti aapuva, koska miun ääni on ollut toissaillasta lähtien oikein ihanan käheä, semmonen kunnon makuuhuoneääni. Tällä hetkellä pystyn kuiskaamaan suht normaalisti, mutta pikkusen kovempaa puhuminen tuottaa aikamoisia vaikeuksia. En ees muista, millon viimeksi ääni ois lähteny edes osittain, mutta tottakai sen piti tulla pari päivää ennen lähtöä. No, saadaanpa lisäjännitystä reissuun heti alkumetreillä kun pääsen varmaanviittomaan huomenna koneessa, että mitä haluan juoda/syödä :D rennosti mennään siis viimeinen kokonainen päivä Suomessa kun ei muutakaan voi, vaikka oishan sitä ollu ihan kiva soitella vielä immeisille ennen lähtöä, mutta sepä jää nyt välistä.
Palataan, nyt oikeesti seuraava postaus tulee joko Aasiasta tai Australiasta! Sormet ristiin, että lennot menee ilman suurempia ongelmia ja että päästään ehjänä perille :) Moro!
Siis kirjaimellisesti aapuva, koska miun ääni on ollut toissaillasta lähtien oikein ihanan käheä, semmonen kunnon makuuhuoneääni. Tällä hetkellä pystyn kuiskaamaan suht normaalisti, mutta pikkusen kovempaa puhuminen tuottaa aikamoisia vaikeuksia. En ees muista, millon viimeksi ääni ois lähteny edes osittain, mutta tottakai sen piti tulla pari päivää ennen lähtöä. No, saadaanpa lisäjännitystä reissuun heti alkumetreillä kun pääsen varmaanviittomaan huomenna koneessa, että mitä haluan juoda/syödä :D rennosti mennään siis viimeinen kokonainen päivä Suomessa kun ei muutakaan voi, vaikka oishan sitä ollu ihan kiva soitella vielä immeisille ennen lähtöä, mutta sepä jää nyt välistä.
Palataan, nyt oikeesti seuraava postaus tulee joko Aasiasta tai Australiasta! Sormet ristiin, että lennot menee ilman suurempia ongelmia ja että päästään ehjänä perille :) Moro!
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
TJ 5
Wuhuu, femmat taulussa! Suhteellisen laimea wuhuu kuitenkin vielä tällä hetkellä, koska matkalle lähteminen on varmaan liian kova pala miun kropalle joka kerta. Viime keväänä, ennen vaihtoon lähtemistä sairastin pirullisen flunssan, jonka aikana kuume huiteli välillä jo 40:ssä astessa. Pääsin kuitenkin lähtemään vaihtoon terveenä, mutta siinä kahta-kolmea viikkoa ennen kotiinpaluuta sairastuin Sudburyssa. Sillonkin kuume kipitteli kivoissa lukemissa, mutta sain onneksi antibioottia, joka auttoi. Noh, nyt sitten taas kun on noin viikko reissun alkamiseen, niin yllätysyllätys paukahti kuumetta. ARGH..
Lauantaina oli valmistujaiset, jotka menikin sitten kivoissa merkeissä :) (Nii joo, mie siis sain kun sainkin fysioterapeutin paperit maanantaina 18.2.!! Jaiks, viimeinkin!!!) Sunnuntaina ei sitten hirveesti tarvinnukaan tehdä mitään ja illalla krapulan päälle iski migreeni (en tiiä kummalla oli huonompi tuuri: Jarilla, jolla oli pienimuotosen darran lisäksi kuumetta vai miulla, kun rapelon päälle iski tajuttoman päänsäryn/migreenin). Maanantaina menin sitten Jarin äidin luo moikkaamaan potilasta, kunnes lopulta se olinkin mie, joka siellä punkassa makas kuumeessa. Mamma haki kotiin ja pötkötin sitten lopun iltaa sohvalla tiukasti peittoon kapaloituneena. Sen verran olin tajuissani, että näin kuumemittarista lukeman 39,4 C. Kappas, ja tasan viikon päästä siitä hetkestä tarkotus ois istua lentokoneessa, kuinka houkuttelevaa!
Lauantaina oli valmistujaiset, jotka menikin sitten kivoissa merkeissä :) (Nii joo, mie siis sain kun sainkin fysioterapeutin paperit maanantaina 18.2.!! Jaiks, viimeinkin!!!) Sunnuntaina ei sitten hirveesti tarvinnukaan tehdä mitään ja illalla krapulan päälle iski migreeni (en tiiä kummalla oli huonompi tuuri: Jarilla, jolla oli pienimuotosen darran lisäksi kuumetta vai miulla, kun rapelon päälle iski tajuttoman päänsäryn/migreenin). Maanantaina menin sitten Jarin äidin luo moikkaamaan potilasta, kunnes lopulta se olinkin mie, joka siellä punkassa makas kuumeessa. Mamma haki kotiin ja pötkötin sitten lopun iltaa sohvalla tiukasti peittoon kapaloituneena. Sen verran olin tajuissani, että näin kuumemittarista lukeman 39,4 C. Kappas, ja tasan viikon päästä siitä hetkestä tarkotus ois istua lentokoneessa, kuinka houkuttelevaa!
Nyt alkaa lenssu jo hieman hellittämään, pitää vaan ottaa tosi iisisti viimeinen kokonainen päivä Kittteellä (en voi uskoa sitä vieläkään, vika päivä täällä piiiiitkään aikaan, en taho!). No, asiasta kissankäpälään, huomenna lähtee juna kohti Etelä-Suomea. Pari päivää siellä moikaten vielä iiiihania immeisiä (♥) ja maanantaina pitäis alkaa meidän reissu sitten ihan virallisesti. Peukut pystyyn, että molemmat tervehdytään kunnolla, jos ei huomiseen mennessä, niin edes maanantaihin mennessä! Ei nimittäin hirveesti tässä olossa tekis mieli matkustaa yli 20 tuntia toiselle mantereelle parin välilaskun kautta..
Ai niin joo, voisin vielä sen verran kerroskella kun tänne eksyin, että muutto on nyt saatu tehtyä. Tavarat on ripoteltu ympäri Kitteetä ja Jojensuun asunnon avaimet luovutettu. Sen verran fiksuja kuitenkin oltiin tässäkin asiassa, että luovutettiin avaimet jo viime viikolla ja tehtiin osoitteenmuutos voimaan vasta 1.3. alkaen, eli jotkut postit menee nyt alkuviikosta vielä Joensuun kämppään, mutta toivotaan, että vuokranantaja laittaa ne kiltisti postiin niin saadaan kivat viimeset laskut vielä maksettua.
Nytpä ei auta kun ottaa rennosti, yrittää nauttia vielä viimeisistä hetkistä kotonakotona ja pakata kamat. Seuraava postaus tuleekin sitten ehkä Aasian mantereelta tai jos tosi laiskaksi heittäydyn, niin vasta Australiasta! :D
Pysykää kuulolla!
lauantai 16. helmikuuta 2013
Tilannepäivitys
Noniin, se perus "sori" taas tähän alkuun. Melkein kuukausi viime kirjoittelusta, kysynpähän vaan, että mihin tää aika on kadonnu?!?!
Alle kaksi viikkoa aikaa Itä-Suomessa. MITÄ? Ihan käsittämätöntä. Muutto etenee hitaasti, mutta varmasti, ja kerrankin jopa suhteellisen vähän hermoja kiristävänä. Paljon on tavaraa jo viety sukulaisten iloksi (hahah, siellä ne hermot on saattanu olla sitten vähän kireämmälläkin kun Jenna ja Jari pyörähtää Kitteellä ja tuo kasan laatikoita ja hihkasee samalla ovenaukasulla heipat) varastoihin, lähinnä isoimmat huonekalut, osa vaatteista ja loput astioista odottelee ensi viikkoa. Ensi viikolla on siis tarkoitus saada kämppä mahdollisimman tyhjäksi ja jopa siivota jos vaan ehtii. Jos ei ehi, niin sitten on vielä se muutama hassu päivä kuun lopussa kun on aikaa saada asunto luovutuskuntoon (ja "rikastua" takuuvuokrarahoilla).
Ja maanantaina pitäisi koittaa se päivä, kun saan fysioterapeutin paperit käteen. Onneksi miulla on vielä ainakin tämmöinen yksi ihana tarina kerrottavana, ennenku sanon soronoo PKAMK. Noniiih... Elikkäs, valmistumispaperit piti palauttaa toimistolle viimeistään 4.3., jos aikomuksena (totta tosiaan aikomuksena, voi kele..) on valmistua 18.3. Noh, nythän koulu vaihtoi siis nimeä vuoden alussa, minkä vuoksi valmistumislomakkeen ja opintorekisteriotteen lisäksi mukana piti viedä täytetty Valviran laillistamishakemus. Miehän vein innokkaasti paperit koululle heti kun viimeinenkin kurssimerkintä pätkähti näkyviin ja taapersin koululle toivottavasti toiseksiviimeistä kertaa. Menin toimistoon ja varmistin, että kaikki paperit oli siinä ja että miun ei nyt enää tarviis tehdä mitään. Sain varmistuksen että "kyllä tässä nyt on kaikki, mene vain". Lähdin menemään käytävää pitkin pois toimistosta hyvillä mielin, että nytpähän on sekin asia hoidettu. Enpä sitten ehtiny mennä edes rappukäytävään kun sama henkilö, joka miulle just kolkytä sekuntia sitten sano, että kaikki paperit on ok, niin kysyy toiselta henkilöltä "hei, mikäs tää Valvira juttu muuten on, mitä tälle paperille tehdään?" Kyllä piti taas hengittää syvään pari kertaa. Ristin sormet ja toivoin, että ne saa asiat hoidettua, tai jos ei saa niin kiukkuun kyllä senkin edestä. Lähin siis kotiin siitä ja ajattelin, että nyt on kyllä koulun oma moka, jos ne ei saa tuota hoidettua.
Kappas kun sitten koittaa tiistai, 5.3. Puhelin soi ja katon, että eipä oo tuttu numero, mutta vastaanpa silti. Enpä tienny siinä vaiheessa, mitä tulee kohta tapahtumaan. Puheluhan meni siis suunnilleen näin:
- No täältä koulun toimistolta heippa.
- Öö, no terve. (päässä juoksee että mitäs he*vettiä nyt, miks ne sieltä soittaa päivä sen jälkeen kun valmistumispaperit piti jättää)
- Kattelin tuossa noita siun papereita ja huomasin kuule, että siulta puuttuu suoritusmerkintä.
- MITÄ?
- Niin, sieltä puuttuu lääketieteelliset aineet I merkintä.
- ... (et oo tosissas, se kurssi on käyty noin 2,5 vuotta sitten ja opettajan tässä-maailmassa-olosta en sanokaan sitten yhtään mitään)
** tässä vaiheessa syke oli noussu mukavasi ja huitelu jo varmaan jossain 200 pinnassa ja verenpaine kohis siihen malliin, että meinas otsasuoni puhjeta **
- Niin?
- Tuotaa, mie oon käyny sen kurssin kyllä.
- Niin mutta se ei kyllä nyt näy täällä, että mitäs tehdään?
- Äää, en mie tiiä, mie oon lähössä ulkomaille vuodeksi muutaman viikon sisään.. *lisää sopertelua ja selitystä* Onko se niitä kirjatenttejä? Koska ne on ihan varmasti käyny ja päässy läpi! (edelleen mielessä että "et kyllä oo tosissas, mie en ikinä saa tuota opettajaa kiinni, jumalau *PIIIIIIIP* kun taas osataan!!)
- En minä tiedä mitä ne on.
- No niitä kirjatenttejä ne oli ja oon käyny ne!
** ....hiljaista... **
- No hei mutta, onkos tämä sellainen kurssi, joka muodostuu useasta eri osasta?
(pieni toivonkipinä meinaa heijastua säälittävästi jostain syövereistä tähän väliin)
- Jep, niitähän ne vissiin on.
- No mutta onhan se merkintä sitten täällä!! Anteeksi kamalasti, tästä vain puuttui tämä koonti, anteeksi anteeksi että säikäytin!!
- ... (ei kyllä oo nyt kirjotuskelpoista materiaalia oma ajatuksenjuoksu tässä vaiheessa, valtava helpotus tottakai, että merkintä löytyy sittenkin, mutta sanotaanko että jotain muitakin tunteita liitty ehkä tätä soittajaa kohtaan tuolla hetkellä)
- Eipä tässä sitten mitään, hyvää päivänjatkoa!
- ... Heippa ... (jään tuijottamaan puhelinta täysin sanattomana suu auki ja mietin, että hiennoo päivänjatkkoo vaan *** sinnekin)
Eli hienosti hoituu asiat! Oikeasti huokasen vasta sitten, kun (edelleen on sellainen olo että sitten "jos", eikä että "kun") saan paperit. Sitten sanon toivottavasti lopulliset hyvästit tuolle koululle. Jännityksellä siis odotellaan maanantaita..! Tiistaita en kuitenkaan odota niin paljoa, sillon on viimeinen spinningpumpin ohjaus tuolla salilla ehkä ikinä. En haluais lopettaa sitä työtä, koska se on niin huippua!! Ääääh. No mutta, elämä jatkuu, jostain pitää luopua, että saa jotain uutta tilalle :)
(Okei, paniikki meinas iskeä taas. TJ 15. WHOOT??)
Alle kaksi viikkoa aikaa Itä-Suomessa. MITÄ? Ihan käsittämätöntä. Muutto etenee hitaasti, mutta varmasti, ja kerrankin jopa suhteellisen vähän hermoja kiristävänä. Paljon on tavaraa jo viety sukulaisten iloksi (hahah, siellä ne hermot on saattanu olla sitten vähän kireämmälläkin kun Jenna ja Jari pyörähtää Kitteellä ja tuo kasan laatikoita ja hihkasee samalla ovenaukasulla heipat) varastoihin, lähinnä isoimmat huonekalut, osa vaatteista ja loput astioista odottelee ensi viikkoa. Ensi viikolla on siis tarkoitus saada kämppä mahdollisimman tyhjäksi ja jopa siivota jos vaan ehtii. Jos ei ehi, niin sitten on vielä se muutama hassu päivä kuun lopussa kun on aikaa saada asunto luovutuskuntoon (ja "rikastua" takuuvuokrarahoilla).
Ja maanantaina pitäisi koittaa se päivä, kun saan fysioterapeutin paperit käteen. Onneksi miulla on vielä ainakin tämmöinen yksi ihana tarina kerrottavana, ennenku sanon soronoo PKAMK. Noniiih... Elikkäs, valmistumispaperit piti palauttaa toimistolle viimeistään 4.3., jos aikomuksena (totta tosiaan aikomuksena, voi kele..) on valmistua 18.3. Noh, nythän koulu vaihtoi siis nimeä vuoden alussa, minkä vuoksi valmistumislomakkeen ja opintorekisteriotteen lisäksi mukana piti viedä täytetty Valviran laillistamishakemus. Miehän vein innokkaasti paperit koululle heti kun viimeinenkin kurssimerkintä pätkähti näkyviin ja taapersin koululle toivottavasti toiseksiviimeistä kertaa. Menin toimistoon ja varmistin, että kaikki paperit oli siinä ja että miun ei nyt enää tarviis tehdä mitään. Sain varmistuksen että "kyllä tässä nyt on kaikki, mene vain". Lähdin menemään käytävää pitkin pois toimistosta hyvillä mielin, että nytpähän on sekin asia hoidettu. Enpä sitten ehtiny mennä edes rappukäytävään kun sama henkilö, joka miulle just kolkytä sekuntia sitten sano, että kaikki paperit on ok, niin kysyy toiselta henkilöltä "hei, mikäs tää Valvira juttu muuten on, mitä tälle paperille tehdään?" Kyllä piti taas hengittää syvään pari kertaa. Ristin sormet ja toivoin, että ne saa asiat hoidettua, tai jos ei saa niin kiukkuun kyllä senkin edestä. Lähin siis kotiin siitä ja ajattelin, että nyt on kyllä koulun oma moka, jos ne ei saa tuota hoidettua.
Kappas kun sitten koittaa tiistai, 5.3. Puhelin soi ja katon, että eipä oo tuttu numero, mutta vastaanpa silti. Enpä tienny siinä vaiheessa, mitä tulee kohta tapahtumaan. Puheluhan meni siis suunnilleen näin:
- No täältä koulun toimistolta heippa.
- Öö, no terve. (päässä juoksee että mitäs he*vettiä nyt, miks ne sieltä soittaa päivä sen jälkeen kun valmistumispaperit piti jättää)
- Kattelin tuossa noita siun papereita ja huomasin kuule, että siulta puuttuu suoritusmerkintä.
- MITÄ?
- Niin, sieltä puuttuu lääketieteelliset aineet I merkintä.
- ... (et oo tosissas, se kurssi on käyty noin 2,5 vuotta sitten ja opettajan tässä-maailmassa-olosta en sanokaan sitten yhtään mitään)
** tässä vaiheessa syke oli noussu mukavasi ja huitelu jo varmaan jossain 200 pinnassa ja verenpaine kohis siihen malliin, että meinas otsasuoni puhjeta **
- Niin?
- Tuotaa, mie oon käyny sen kurssin kyllä.
- Niin mutta se ei kyllä nyt näy täällä, että mitäs tehdään?
- Äää, en mie tiiä, mie oon lähössä ulkomaille vuodeksi muutaman viikon sisään.. *lisää sopertelua ja selitystä* Onko se niitä kirjatenttejä? Koska ne on ihan varmasti käyny ja päässy läpi! (edelleen mielessä että "et kyllä oo tosissas, mie en ikinä saa tuota opettajaa kiinni, jumalau *PIIIIIIIP* kun taas osataan!!)
- En minä tiedä mitä ne on.
- No niitä kirjatenttejä ne oli ja oon käyny ne!
** ....hiljaista... **
- No hei mutta, onkos tämä sellainen kurssi, joka muodostuu useasta eri osasta?
(pieni toivonkipinä meinaa heijastua säälittävästi jostain syövereistä tähän väliin)
- Jep, niitähän ne vissiin on.
- No mutta onhan se merkintä sitten täällä!! Anteeksi kamalasti, tästä vain puuttui tämä koonti, anteeksi anteeksi että säikäytin!!
- ... (ei kyllä oo nyt kirjotuskelpoista materiaalia oma ajatuksenjuoksu tässä vaiheessa, valtava helpotus tottakai, että merkintä löytyy sittenkin, mutta sanotaanko että jotain muitakin tunteita liitty ehkä tätä soittajaa kohtaan tuolla hetkellä)
- Eipä tässä sitten mitään, hyvää päivänjatkoa!
- ... Heippa ... (jään tuijottamaan puhelinta täysin sanattomana suu auki ja mietin, että hiennoo päivänjatkkoo vaan *** sinnekin)
Eli hienosti hoituu asiat! Oikeasti huokasen vasta sitten, kun (edelleen on sellainen olo että sitten "jos", eikä että "kun") saan paperit. Sitten sanon toivottavasti lopulliset hyvästit tuolle koululle. Jännityksellä siis odotellaan maanantaita..! Tiistaita en kuitenkaan odota niin paljoa, sillon on viimeinen spinningpumpin ohjaus tuolla salilla ehkä ikinä. En haluais lopettaa sitä työtä, koska se on niin huippua!! Ääääh. No mutta, elämä jatkuu, jostain pitää luopua, että saa jotain uutta tilalle :)
(Okei, paniikki meinas iskeä taas. TJ 15. WHOOT??)
perjantai 18. tammikuuta 2013
Elossa ollaan
Jep, eipä ole taaskaan tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan. Mitään kovinkaan erikoista ei ole tapahtunut, mutta reissujärjestelyt etenee edelleen pala kerrallaan.
Asunto ja autotalli on nyt irtisanottu helmikuun loppuun, samoin kun sähkösopparit ja netit ym. Muutama käytännönjuttu siis vielä tekemättä, mutta isot asiat on jo hoidettu :) Saatiin jopa varattua junaliput Helsinkiin VR:n tasarahatarjouksilla, joiden matkustuspäivät sattu just oikeaan saumaan, niin päästään pikkusen edullisemmin Etelä-Suomeen kun Joensuu-Helsinki oli 30€/hlö. Lähdetään siis sinne 28.2., vietetään viikonloppu vielä ihania ihmisiä nähden ja sitten maanantaina 4.3. koittaakin lentokoneeseen nousu.
Nyt alkaa olla jopa hyvä fiilis koulun suhteen! Tässä viimesten kuukausien aikana on otsasuoni tykyttäny ittensä melkein puhki kun on muutamat ärräpäät heitelty ilmaan aika railakkaasti ja useat hermonkiristymiset käyty läpi. Mutta nyt siis voin sanoa, että koulu loppuu ensi viikolla! Viimeiset (sormet ristiin että tosiaan on viimeset...) tunnit on ens viikolla ja niitähän on huimat 4 vielä jäljellä. Jotka on vielä sopivasti jaettu kahdelle päivälle, ettei vahingossakaan mene enää liian rankaksi. Tai no, ehkä ei vielä kannata sanoa noin, voi olla nimittäin että se otsasuoni sitte puhkeaa ens viikolla jos vielä tulee jotain nipotusta jostain..
Eipä oo enää siis paljoa aikaa jäljellä, 45 päivää Suomessa. Kauhun- ja innostuksensekaisin tuntein sitä odotellessa :D
Asunto ja autotalli on nyt irtisanottu helmikuun loppuun, samoin kun sähkösopparit ja netit ym. Muutama käytännönjuttu siis vielä tekemättä, mutta isot asiat on jo hoidettu :) Saatiin jopa varattua junaliput Helsinkiin VR:n tasarahatarjouksilla, joiden matkustuspäivät sattu just oikeaan saumaan, niin päästään pikkusen edullisemmin Etelä-Suomeen kun Joensuu-Helsinki oli 30€/hlö. Lähdetään siis sinne 28.2., vietetään viikonloppu vielä ihania ihmisiä nähden ja sitten maanantaina 4.3. koittaakin lentokoneeseen nousu.
Nyt alkaa olla jopa hyvä fiilis koulun suhteen! Tässä viimesten kuukausien aikana on otsasuoni tykyttäny ittensä melkein puhki kun on muutamat ärräpäät heitelty ilmaan aika railakkaasti ja useat hermonkiristymiset käyty läpi. Mutta nyt siis voin sanoa, että koulu loppuu ensi viikolla! Viimeiset (sormet ristiin että tosiaan on viimeset...) tunnit on ens viikolla ja niitähän on huimat 4 vielä jäljellä. Jotka on vielä sopivasti jaettu kahdelle päivälle, ettei vahingossakaan mene enää liian rankaksi. Tai no, ehkä ei vielä kannata sanoa noin, voi olla nimittäin että se otsasuoni sitte puhkeaa ens viikolla jos vielä tulee jotain nipotusta jostain..
Eipä oo enää siis paljoa aikaa jäljellä, 45 päivää Suomessa. Kauhun- ja innostuksensekaisin tuntein sitä odotellessa :D
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Uudet vuodet!
Holaaaa ja iloista uutta vuotta kaikille!
Joululoma menikin sitten aikamoisessa hiljaiselossa, jos joulupäivää ei lasketa, mutta siitäpä ei tarvii puhua sen enempää :D Oli ihanaa olla vaan kotona kun ei tarvinnu stressata paljoa mistään. Miun loma jatkuu vielä tämän viikon verran ja sitten onkin huimat 2,5 viikkoa koulua. Ah, viimeiset kouluviikot ja sitte loppuu!!
Reissun järjestelyt etenee hiljaa, mutta varmasti. Rinkatkin on jo hommattu! Kiinan viisumihakemukset on melkein valmiit, enää vakuutusasian varmistus puuttuu. Hiljalleen on alettava penkomaan kaappeja ja tekemään perusteellista inventaariota oikestaan kaikille tavaroille. Tällä kertaa heitän armotta pois vaatteita ja tavaraa, jota en todellakaan enää tarvitse. Turhapa sitä on säilömään ylimäärästä tavaraa vuoden verran, kun mukaan ei voi ottaa kun rinkallisen tavaraa :) (tästä voisinkin sitten kirjottaa vaikka viis sivua; miten voi mahduttaa yhteen 55 litran rinkkaan kaiken mitä tarvitsee? Okei, tavaroita voi ostaa uusia, mutta silti? Nimim. pahin kenkäkriisi ikinä. Niin ja kengistä puheenollen, Kiinasta ehkä löytys miun lapsenjalalle oikeankokosia kenkiä, niin mistä mie tiiä millasia mie otan mukaan? Argh.)
Sekavaa tekstiä taas, mutta aika sekasi tuppaa olemaan kirjottajankin pää. 61 päivää lähtöön!!!
Joululoma menikin sitten aikamoisessa hiljaiselossa, jos joulupäivää ei lasketa, mutta siitäpä ei tarvii puhua sen enempää :D Oli ihanaa olla vaan kotona kun ei tarvinnu stressata paljoa mistään. Miun loma jatkuu vielä tämän viikon verran ja sitten onkin huimat 2,5 viikkoa koulua. Ah, viimeiset kouluviikot ja sitte loppuu!!
Reissun järjestelyt etenee hiljaa, mutta varmasti. Rinkatkin on jo hommattu! Kiinan viisumihakemukset on melkein valmiit, enää vakuutusasian varmistus puuttuu. Hiljalleen on alettava penkomaan kaappeja ja tekemään perusteellista inventaariota oikestaan kaikille tavaroille. Tällä kertaa heitän armotta pois vaatteita ja tavaraa, jota en todellakaan enää tarvitse. Turhapa sitä on säilömään ylimäärästä tavaraa vuoden verran, kun mukaan ei voi ottaa kun rinkallisen tavaraa :) (tästä voisinkin sitten kirjottaa vaikka viis sivua; miten voi mahduttaa yhteen 55 litran rinkkaan kaiken mitä tarvitsee? Okei, tavaroita voi ostaa uusia, mutta silti? Nimim. pahin kenkäkriisi ikinä. Niin ja kengistä puheenollen, Kiinasta ehkä löytys miun lapsenjalalle oikeankokosia kenkiä, niin mistä mie tiiä millasia mie otan mukaan? Argh.)
Sekavaa tekstiä taas, mutta aika sekasi tuppaa olemaan kirjottajankin pää. 61 päivää lähtöön!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)