Roaddi trippi Broomesta alaspäin

Hellöy!

Dodih, lähetääs pikkuhiljaa purkamaan meidän reissua Broomesta alaspäin. Siitä on jo aikaa reippa kuukausi tai pari (en mie pysy enää laskuissa), mutta kuvat palauttaa mieleen aika hyvin asioita. 

Ensin vielä muutama juttu kuitenkin Broomesta. Ensivaikutelma paikasta oli se, että se vaikutti hiljaiselta ja aika mitäänsanomattomalta paikalta. Keskusta on aika pikkunen ja chinatown oli melkein naurettavan pieni. Alussa hostellin etsintästressi ja muu älytön tohlaaminen pisti miettimään, että kannattaako tänne nyt jäädä kuin ehkä viikoksi. Asiat kuitenkin alko järjestymään kun sain töitä melkein heti ja vaihdettiin hostellia ekan viikon jälkeen. Pikkuhiljaa Broome näytti paremman puolensa ja siellä oli oikein mukavata asustella (ellei lasketa välillä ärsyttäviä hostelli-immeisiä ja loppuvaiheessa kettumaista pomoa).

Meidän toiselta hostellilta oli matkaa kuuluisalle Cable Beachille ehkä noin 500 metriä, eli ei ollenkaan huono kävelymatka. Vielä mainostan Beaches of Broome-hostellia tässä välissä, vaikka en mitään sponssia siitä saakaan :D Broomessa hostellit on aika kalliita, mutta beaches oli 2$/viikko kalliimpi kun sen vieressä oleva backpacker-hostelli ja beachesissa hinta-laatu -suhde oli ihan toisessa sfäärissa kun backpacker-paikassa. Beachesissa tuntu kun ois hotellissa asunu kun siisteystaso oli ihan toista verrattuna niihin hostelleihin, joissa ollaan reissun aikana majoituttu. Ei se mitään ilmasta todellakaan ole, koska dormihuoneet makso noin 37$ yö. Tosin jos varaa viikon kerrallaan, saa yhden yön ilmaseksi ja maksuun kuuluu basic-aamupala eli paahtoleipää (vaaleaa ja jopa täysjyvää) + levitteitä, kahvia ja teetä, mysliä, muroja ja hedelmiä. Ihan jees siis :) Eli sinne siis jos on Broomessa ja haluaa kivan ja viihtyisän hostellin!

Broomesta suunnattiin siis rannikkoa pitkin alaspäin. Ensimmäinen varsinainen kohde oli 80 mile beach, joka siis on nimensä mukaisesti 80 mailia pitkä biitsi. Oltiin siellä caravan parkissa yksi yö. Aika mielettömän pitkältä biitsi näyttikin ja kuvatkin näyttää se, että meri ja horisontti tuntu sekottuvan jonnekin utuun. Mikään varsinainen uimaranta se ei ollu, eikä uimista suositeltu, mutta en ois kyllä ees uinukaan siellä. Veteen sai kävellä tosi pitkän matkan ja vaikka kuinka tuntu tarpovan eteenpäin, niin vesi ei noussu kun korkeintaan nilkkoihin asti :D Vähän välillä puistatti kävellä siellä kun jaloissa vilisi pieniä rapuja ja koteloita, eikä aina voinu olla ihan varma, että mikä siellä jalan alla rapsahti, rapu vai pelkkä simpukankuori.

Pannukakkujaaa!

Ravuista huolimatta piti tunkee ne käpälät mahdollisimman syvälle tuonne hiekkamössöön :D

Yksi yö meni 80 mile beachilla caravan parkissa ja sieltä matka jatku taas. Ajettiin Port Hedlandin, Karrathan ja Dampierin kautta, lähinnä käytiin vaan päivittämässä ruokatavaroita ja tankkaamassa autoa ja jossain siinä välissä nukuttiin ilmasella levähdyspaikalla.

Lunta!! Eiku hetkinen..

Ilmanen rest area ihan lehmäaitauksen vieressä, ihanaa :D

Oli muuten ihan mielenkiintoista herätä tuona aamuna.. Kuten yleensäkin cämppäillessä, niin herättiin sillonkin joskus auringonnousun aikoihin. Jari nous ennen minua ja rupes huutelemaan jotain melkein heti kun pääsi pihalle. Jotenkin sain siinä unenpöpperössä selvää, että jotain se höpöttää takaluukusta. Sitten kun sain kammettua itteni ulos teltasta niin ymmärsin, mistä se ukko rallattelee siellä. Meillä oli jääny koko yöksi auton takaluukku auki! Hupsista.. Kuvat ehkä näyttää sen, että pikkasen oli ollu kostea yö ja ei tarvinnu ihmetellä, miksi kaikki kamat oli ihan märkiä :D

Ei näköjään aina hoksaa tarkastaa ihan kaikkea illalla kun menee säkkipimeässä nukkumaan kun silmät on tuijottanu pari edellistä tuntia nuotioa. Hienosti oltiin muistettu laittaa sentään ovet lukkoon illalla :D Nooh, eipä siinä sitten kun aamupalaa tekemään, kamat autoon ja matka jatkuu pikkasen peläten, että millä hetkellä hyvänsä takaluukusta hyökkää niskaan joku vesikauhunen opossumi :D

Ennen Dampieria selasin jotain matkaopasta (olikohan lonely planet vai yks suomenkielinen, joka meillä on mukana) ja huomasin, että Dampierissa pitää pysähtyy, koska siellä on Red Dogin muistopatsas! Red Dogista on tehty elokuvakin ja ne, jotka teistä ei oo sitä kattonu niin kattokaa se. Me katottiin se leffa joskus viime vuoden lopulla kun mietittiin Australiaan tuloa ja mietittiin, että vähän ois hauska käydä kattomassa se patsas. Sieltähän se sitten löyty, aika omituinen fiilis oli nähä se patsas ja tajuta, että perhana myö ollaan oikeasti täällä asti :D

Sieltäpä matka jatku taas alaspäin ja eiku yöksi taas uudelle restille. Taas oli mahollisuus kasata nuotio ja istuu iltaa keskellä ei mittään.

Jossain vaiheessa ympäriltä rupes kuulumaan rapinaa, joka vaan voimistu ja voimistu. Eipä myö siitä ensin välitetty kun täällä vähän joka puska rapisee ja ritskaa, mutta jossain vaiheessa se rapina ei enää kuullostanutkaan ihan niin pieneltä. Nappastiin taskulamput autosta ja suunnattiin ne äänen suuntaan ja mie säikähin ihan vaan vähäsen kun suunnilleen 3 metriä meidän leiri/istumapaikasta näkyy vaan isot kiilusilmät jossain metrin korkeudella.. No, siis nehän olikin vaan lehmiä, jotka ihan tyynen rauhallisina nauttivat iltasapuskaa. Rest areoilta ei ainakaan jännitystä puutu :D

Mie otan siusta kuvan jos sieki kerta kuvvoot minnuu!

Taas koitti uusi aamu ja eiku taas uusiin maisemiin!

Reissun purkaminen ja kuvien läpiplärääminen siis vaan jatkuu, elekee hävitkö mihinkään!

Mie oon vielä elossaaa

Tämä "bloggaaja" kuuluu nyt tosiaan lainausmerkkeihin. Iiiisot pahoittelut siitä, etten ole kirjoittanut todella pitkään aikaan! On miulla siihen olevinaan syykin: dataverkon heikkous. Oon nyt ensimmäistä kertaa läppärillä netissä varmaan neljään kuukauteen! Viimeisimmän postauksen tein Perthista puhelimella ja voin kertoa, että miun kärsivällisyyttä ei oo tehty blogin kirjoittamiseen puhelimella ja tuolla datalla.

No missäs sitä nyt sitten ollaan kun pääsin koneelle? Uskokaa tai älkää, niin niinhän siinä kävi, että ollaan takaisin alkupisteessä, eli Brisbanessa! :D Eilen tultiin tänne Kurabyyn taas tuttujen suomalaisten luo asustelemaan, ja voi sitä onnellisuuden ja tyytyväisyyden määrää kun pääsi oikeaan taloon (ei hostelliin, ei telttaan, ei autoon), vaan taloon. Oli mahdollista laittaa huoneen ovi kiinni ja tietää, että sinne ei tule ihan ketä tahansa koputtelemaan. Ja voi elämä, ei oo ikinä aiemmin tuntunu niin hyvältä mönkiä puhtaisiin lakanoihin kun pääsi sänkyyn vetämään päikkärit. Ihan mahtavaa!! :D

Kuvamatskua on kamerassa ja koneella ehkä liiankin paljon, koska kilometrejä on tähän mennessä tullut melkein 25 000. Seitsemään kuukauteen. Ihan järjetöntä :D Perthistä lähtiessä mentiin etelärannikkoa pitkin kohti Adelaidea ja Melbournea ja sieltä sitten taas Sydneyn kautta Brisbaneen. En vaan suostu uskomaan, että ollaan oikeasti menty täysi kierros. Jossain vaiheessa koko Australia tuntu ihan loputtoman isolta ja suurelta, mutta Sydneystä lähtiessä navigaattoria vilkaistessa tuli aika kummallinen kiljaisu, että "ei oo totta, Brisbaneen on alle tonni!". Suomessa ollessa joku tuhat kilometriä autolla ajoa tuntu ihan järkyttävän pitkältä, mutta tässä maassa se ei ihan oikeasti ole yhtään mitään.

Nyt kun miulla on aikaa ja langaton netti käytössä, niin en voi enää keksiä tekosyitä, miksi en päivittäisi blogia. Ideana on, että teen postaus kerrallaan juttuja paikoista, joissa käytiin ja kerron omia mielipiteitäni paikoista.

Heitän nyt muutaman kuvan, jotta saatte pikkasen sneek peekia tulevasta:

Eli lisää matskua tulossa piaaaaaan!!