Heij!
Nyt alkaa hiljalleen kaikki olla suht valmiina lähtöä varten. Tarkoitushan oli lähteä tämän viikon lauantaina, mutta taitaapa lähtö viivästyä vähän. En edelleenkään tiedä lähtöpäivää, sillä ei ole mitään tietoa milloin saan työluvan. Hakemus on tällä hetkellä Lontoossa käsiteltävänä ja työlupa saattaa siis tulla vaikka jo huomenna tai vasta kolmen viikon päästä. Hirmuista sähköpostin kyttäämistä päivät kun ilmoitus työluvasta tulee sinne. Hieman rassaa hermoja kun ei ole mitään tietoa missä päin maailmaa sitä on viikon päästä. Myös kaikki Kelan ym. papereiden palauttamista ei pysty vielä tekemään kun ei tiedä niitä oikeita päiviä. Ehkä se tästä. Onneksi on nyt aikaa tehdä vaihtoon valmistavia tehtäviä ym. kun muilla alkoi harjoittelu viime viikolla, eli ei siis ole luentoja, joilla pitäisi istua (vaan voi keskittyä täysillä panikoimiseen ja turhaan stressaamiseen!).
Pikku hiljaa alkaa jo vähän jännittämään reissu. Tällä hetkellä vielä nautin siitä, että esimerkiksi ruokakaupassa ja telkkarissa on tekstit suomeksi! Silti on vielä hieman hankaluuksia sisäistää koko asia, että kohta sitä ollaan oikeasti useampi kuukausi poissa Suomesta.
Kaverit oli järkänny huikeat läksiäisjuhlat viime lauantaina, pääosin täysin salaa. Juhlat oli kyllä tiedossa, mutta kaiken muun ne olivat osanneet järkätä salaa! Sain hieman ylimääräistä huomiota Joensuun yössä kun viipotin siellä Kanadan lippu poskessa :D Iso kiitos siis tytöille, oli ihan huippua! <3 Saitte miettimään, että miten ihmeessä pitäis pärjätä ilman teitä monta kuukautta?!?
Vaikka lähteminen on siis mielessä koko ajan, ei sitä oikein osaa sisäistää kun ehkä vasta sitten kun oon perillä. Matkalaukku nököttää makkarin nurkassa ja muistuttaa kyllä että kohta sitä mennään! Josko kohta pääsis pakkailemaan, onneksi pakkauskavereita ei puutu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti