You only hate the road when you're missing home

Moimoii!

Reissun paalla on vierahtanyt jo reippaat viisi kuukautta ja valilla (eika aina ihan vaan valilla) hiipii Suomi ja Suomen asiat mieleen salakavalasti. Taalla on paljon uutta ja hienoa nahtavaa, mutta kylla jo tassa vaiheessa huomaa, etten vois varmaan ikina sanoa Australiaa miun kotimaaksi, vaikka muuttaisinkin tanne asumaan. Ei, en siis oo muuttamassa tanne mitenkaan pysyvasti, koska Suomi on aina Suomi ja se ainoa kotimaa, jossa haluan pidemman aikaa asua. Toisille tama saattaisi olla se unelmien maa, koska ihmiset on paljon rennompia ja ympariston puolesta esim. saat on pikkasen miellyttavammat. Esim. just viikonloppuna kun oltiin rannalla, niin sen hetken jotenkin tiedosti niin paljon paremmin kun yleensa. Cable beach on ihan mahtava, meri ei vois olla turkoosimpaa ja maisemat kauniimpia! Toiset maksaa, etta paasevat lomalle tanne vaikka pariksi viikokis ja ite saa kayda toissa ja nauttia koko paikasta ihan kunnolla ilman kiiretta. Okei, jutut taas ronsyilee, yritan menna asiaan..

Asuttiin Joensuussa Jarin kanssa noin 4 vuotta. Alkuvaiheessa kaupunki tuntu mukavalta ja sinne oli jotenkin tosi luonnollista muuttaa, koska se oli edes osittain tuttu paikka, ja valimatkaa vanhempien luo oli vaan tunnin verran. Loppuvaiheessa alko jotenkin arsyttamaan koko kaupunki, vaikka siella tulikin vietettya aika mahtavia hetkia ja sain uusia ihania kavereita. Miulla oli kaksi tyopaikkaa ja olin toissa koulun ohessa, ja tykkasin molemmista toista ja voisin tehda kumpaa vaan vaikka elaakseni.

Viimenen kuva Joensuun kämpältä!

En tieda mista se Joensuu-inho sillon kumpusi, ehka koululla ja koulustressilla oli aika iso osa siihen (ja ehka jollain tietylla opettajalla, kurssikaverit voi ehka sanoa samoin :D). Mietittiin, etta siella ei ainakaan haluta asua, sitten kunhan kotiudutaan takaisin Suomeen. Lahtovaiheessa en ikina ois siis uskonu, etta viela joku paiva sanon nain: miulla on ikava Joensuuta. Ehka se on vaan se, etta siella elama oli niin normaalia; on rutiinit, ystavat, harrastukset ja joka paikassa voit puhua suomea. Kaikki oli vaan niin normaalia, paikat tuttuja ja olin perilla, miten asioita tulee hoitaa. En esimerkiks tykanny Prismasta, koska se oli jotenkin liian iso ja kolkko kauppa, jossa oli aina liikaa meidan rajanaapurin kansalaisia, mutta nyt miulla on ikava jopa Prismaa :D Valilla kesken tylsan tyopaikan mieleen pulpahtaa pienia, mutta jollain lailla tarkeita asioita, joita ikavoi. Listaan nyt muutamia asioita, joita tulee ihan talla sekunnilla mieleen:
- paahdettu ruisleipa, Oltermannia ja kurkkua
- kesamokki, grillaaminen ja lammen tuijottelu
- suodatinkahvi
- rasvaton maito (on sita taallakin, mutta se maistuu silti rasvaselta ja jattaa suuhun sellasen inhottavan pinnan)
- kuntosali ja spinning!
- sauna
- lonkero
- normaalit ruoka-aineet, niinku jo mainittu rasvaton maito, rahka, kermaviili, ruokakerma, JUUSTO. Yleensakin tuotteet, joissa on normaali maara suolaa, eika niita oo ylisuolattu. Ja yks aika olennainen, joka kuuluu tahan kategoriaan: suoraan hanasta tuleva kylma vesi. Ai etta sita on ikava, taalla tulee vaan sellasta haaleeta, joten vetta on pakko pitaa jaakaapissa, jos haluaa juoda sita kylmana.
- peruslogiikka. Tuntuu, etta jotkut reppureissaajat tai sitten ihan australialaiset on ihan toisesta galaksista valilla..
- oiden valoisuus ja se, etta lampotila ei vaihdu paivan aikana kymmenesta asteesta 32:n
- koivut
- suomen kieli
- Joensuun tori
- tyot, joissa saa itekin liikuntaa, eika tarttee napottaa tietokoneella 7.5 h / paiva
- suihku, jossa on kasisuihku, jonka voit halutessas laittaa ylos, mutta jonka voit myos irrottaa siita telineesta. Valilla ois ihan kiva saada huuhdottua hoitoaine kunnolla pois paa alaspain, mutta ei. Joka paikassa on vaan se hana, josta vesi tulee ylhaalta, eika sita pysty oikein saatamaan.
- hintataso (taalla asuminen on torkeen kallista, meilla maksaa siis viikko hostellissa 414$. Nyt viela vahan enemman kun Jari muutti kuuden hengen dormista viiden hengen huoneeseen, mutta kuussa "vuokraan" menee siis vahintaan 1656$ eli noin 1324 euroa) Siina nyt jotain olennaisempia ja muutama epaolennainenkin ehka :D

Mutta mikaan, ei mikaan noista yllaolevista tunnu miltaan, kun vertaa sita ihmis-ikavaan. Miten paljon nyt osaakaan arvostaa sita, etta voit tavata perhettasi ja ystaviasi kasvokkain? Tai edes puhua puhelimessa? Tai ylipaataan sita, etta voit olla yhteydessa laheisiin jollain muullakin tavalla kun sahkopostilla? Reissussa on mukavaa, mutta kylla hitto vie alkaa olla eniten ikava perhetta ja ystavia. Toivon, etta muistan aina taman reissun jalkeen taman tunteen, ja osaan nauttia taysilla siita kun voin esimerkiksi lauantai-iltana saunan jalkeen monkia aitin kainaloon ja mollottaa siina vaikka koko illan telkkaria kattoen. Tai sita, etta vietat koko paivan kesamokilla, tekematta oikeastaan mitaan, mutta paaset olemaan perheen kanssa tai sitten otat vaikka taysin omaa aikaa itsellesi. Tarkeita asioita, joita en vaan osannu arvostaa silla hetkella tarpeeksi.

Ystavat pyorii myos paljon ajatuksissa, ja ite ne tarkeimmat tietaa, keita tarkoitan. Vaikka en muutenkaan nae tarpeeksi kavereita, ainakaan Kittteen kavereita, niin nyt en ainakaan naa teita tarpeeksi!!

Ja Joensuun porukka, miss you ladies!! Oon varmaan niin hukassa Suomeen palatessa, kun varmaan vasta siella tajuan, etta me kaikki ei asutakaan enaa Joensuussa. Mita mie sitten teen?!

Puhumattakaan sitten parista karvaturvelosta, jotka parhaillaan temmeltaa joko miun vanhempien luona tai Jarin aidin luona keksien kivoja pikkukepposia aina sillon talloin.

Miulla on niin ikava sita kun Veeti makaa jossain nukkuvinaan, ja huomaa kun kayt vaikka sohvalle lohoasentoon, ja se nousee hitaasti ylos, venyttelee vahan ja kompii syliin, ja tottakai se asettuu niin, etta itella on vahan hankala olla siina, mutta eihan sita nyt voi menna siirtamaan. Sille iskee valilla ihan hirmusia hellyyskohtauksia, joissa sita on pakko vaan rapsuttaa ja silittaa ja hellia. Tosin yleensa herra paattaa todellakin aivan itsenaisesti millon se kuohmutus saa riittaa ja se hyppaa vauhdilla jonnekin muualle. Tottakai sen "session" jalkeen omat vaatteet on ihan karvassa ja reidet ehka pikkusilla naarmuilla kun herra tosiaan pomppaa vauhdilla pois, mutta on se vaan niin sulonen pallero :)

Ja sitten se toinen meidan pojista, se varsinainen pallosalama ja kunnon riivio, Vili:   Vililla on myos ihan oma persoonansa. Se ei oikein osaa naukua, vaan se tykkaa purista. Se siis paastaa sellasen hirmusen miehekkaan kuulosen, sopraano "purrr":n aina kun silla on asiaa. Se myos tykkaa talvella tuijotella ikkunasta lintuja, jotka on lintalaudalla, niinkun esim. tassa kuvassa:

Aaaa, tuolla ne on, tuolla ne ooooon!!

 Aiti kertoo aina millasia pikkukujeita pojat keksii esim. mokilla, jossa ne vietti tana kesana pitkan kesaloman. Kerrankin aiti oli tullu takas mokkiin ja olkkarin lattialla oli ollu nurkasta jarsitty vaalea leipa. Pikkuselle tuli vissiin nalka ja se paatti ite "metsastaa" ruokansa kaapeista. Voisin jatkaa tata kissaselitysta vaikka kuinka kauan, mutta eikohan se idea tullu jo esille :D Ikavoin meidan poikia niin paljon.   Mutta tammosta on nyt sitten jonkun aikaa. Ei elama oo samaa ilman perhetta ja ystavia ja omia lemmikkeja, mutta onneks valissa on vaan kilometreja. Jos nyt jollekin jai viela epaselvaksi, niin sitten kun tuun takas Suomen kamaralle niin ois parempi raivata jokaisen laheisen kalenterriin tillaa, koska tyo tuutte saamaan yliannostuksen miusta!! :D



Poijjaat oli kovasti "apuna" poismuutossa :D