Foxy

Tänään harjottelusta tullessani Majatalon pihalla odotteli yllätysvieras!

 

Pikkusen nuhjusen näköinen pikkukettu nökötti ihan ulko-oven vieressä olevalla kalliolla. Oon nähny joskus pienenä ketun ihan vilaukselta, mutta en koskaan noin läheltä ja noin pitkää aikaa :)

Miulle on kerrottu, että täällä liikkuu tähän aikaan karhuja, mutta eniten ne on liikkeellä yöaikaan. Eräs asukas oli Majatalossa oleskelunsa aikana katsonut ulos aamulla ja pihalla oli ollut karhu. Apua. Mieluummin otan tuon ketun naapuriks. Ois jännä nähdä karhu, mutta ei aamulla kun pitäis mennä harjotteluun (en kyllä tiiä kumpi säikähtäisi kumpaa..)

Hirmu lähelle en menny, koska kettu oli pikkusen säikky ja halusin kuvailla sitä. Otin varmaan sata samanlaista kuvaa kun toinen halus poseerata :D

*virnvirn*

 Aika samanlaisilla fiiliksillä oltiin molemmat, tais olla rankka maanantai myös kettusella.

Sano "AAAAAAAAAAAAAAAA"

Eihän ketut ja kissat nyt ihan samaan sarjaan uppoa, mutta silti tuli taas entistä ikävämpi näitä kahta mörökölliä..

  
Miulla on ihan sellainen olo, että kun palaan takasin kotiin, niin Veeti mököttää miulle jossain nurkassa tassut puuskassa ja mulkoilee pahasti ainakin kolme viikkoa. Vili ei varmaan taas ees tunnista minuu, enkä mie sitä kun se on varmasti kasvanu ihan valtavasti. Se vaan innostuu kun on lisää leikkikavereita. 

Vilihän ei siis oikeastaan osaa naukua. Silloin tällöin se päästää jonkun naukahduksen, mutta useimmiten se vaan purisee tai päästelee muuten vaan jotain kummallisia ääniä. Veli sanoo sitä papukaijaks :) Täällä on joku lintu, joka kuulostaa ihan Vililtä! Aina kun se tirppa käy laulamaan niin mie käyn vaistomaisesti etsimään, että missä Vili on ja mitähän mielikuvitusöttiäisiä se nyt jahtaa (joo sillä on varmaan skitsofrenia tai jotain. Tuo nurkka, jossa se kököttää tuossa kuvassa, on sen lempipaikka ja se voi istua tuijottamassa sitä nurkkaa vaikka kaksi tuntia ja välillä se metsästää siellä jotain öttiäisiä, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Terve kissa, terveet omistajat)

Lopuksi vielä kesänmerkkejä!  

Edit // taisin saada ketusta tosiaan naapurin, se on vieläkin tuossa kalliolla. Näköjään löyty mukava nukkumapaikka :)

Bulk Barn & Smith's

Harjottelu on mennyt taas kerran yllättävän nopeasti! Jotenkin siinä käy aina niin, että harjoittelun alussa tuntuu, että se kestää ikuisuuden, mutta yhtäkkiä viikot on menny ihan ohi ja juuri kun on oppinut "talon tavoille" niin harjottelu loppuukin! 

Olen viihtynyt harjoittelussa hyvin ja nyt tuntuu, että kaikki alkaa olla hallussa. Kerrankin on siis vielä aikaa jäljellä niin, että ehtii tulla jo kunnollisia rutiineja, joilla hoitaa asiat. Vaikka harjottelupaikalle on kiva mennä ja saan itse valita aika vapaasti aloitanko päivän klo 8, 9 vai 10 (kunhan tunnit tulevat täyteen, tosin tällä hetkellä on jo 17 tuntia ylitunteja), niin joinain aamuina tuntuu silti tältä..

Mutta silti on näytettävä edes vähän skarpilta ja vedettävä "harkkamaski" naamalle!

Useimmiten väsymys häviää kuitenkin aika pikaseen kun pääsee puuhailemaan kaikkea mukavaa :)

Mutta se harkkajutuista! Käytiin muutama viikko sitten Bulk Barn - nimisessä kaupassa New Sudburyssa. Kaupan ideana on se, että kaikki pussitetaan itse. Kauppa on siis hauskannäköinen, koska kaikki on purkeissa, tynnyreissä tai kipoissa ja itse saa valita just sen verran kaikkia aineksia kuin haluaa. Myynnissä on vaikka mitä: jauhoja, makaroneja, riisiä, kuivattuja hedelmiä, maapähkinävoita, karkkeja, mausteita, kaurahiutaleita ja vaikka mitä! En mitenkään edes muista kaikkea, mutta kuvista saa ehkä jotain osviittaa :) (kuvat ei sitten ole miun ottamia kun tää tollo jätti kameran Majatalolle tuona päivänä)

Päästiin myös käymään Smith's - nimisessä kaupassa. Se on jo ulkoapäin erinäköinen kuin muut kaupat, koska ainakin isommat ruokakaupat täällä on vaan tosi isoja, kolkkoja halleja. Smith's oli myös erilainen sisältä, se oli niin kodikas ja mahtavan näköinen! Siellä myydään paljon esim. hedelmiä ja vihanneksia ja kaikki on tosi tuoretta :)

En oo koskaan aiemmin nähny maissia noin!

Kiillottaakohan ne jokaisen omenan ennen kun laittavat ne myyntiin..?

Tunnelma kaupassa oli vaan ihan mielettömän kodikas ja rauhallinen. Ihana kauppa!

Jotain tuoretuotteita tarttu mukaan, vaikka mieli ois tehny ostaa koko kauppa tyhjäksi :)

TURISTIVAROITUS

Viikonloppu on mennyt ihan leppoisasti, vaikka olenkin yksin nyt Majatalossa. Aamut menee Skypessä ja tänäkin aamuna oli n. 4 tunnin Skype-maratoni. Tuossa ajassa ehtii hyvin vaipua horrokseen, josta on hankala saada itteensä liikeelle :D Mutta ei haittaa, viikolla ei oikein pysty aikaeron takia juttelemaan poikaystävän, perheen ja ystävien kanssa, niin viikonloppuisin aamut meneekin yhteydenpidossa Suomeen :) Kävin kuitenkin lauantaina pyörällä keskustassa (kuvia tulee myöhemmin!) ja tänään otin aurinkoa ja nautin lämmöstä. Täällä on tänään siis ollut n. 20 astetta lämmintä ja (en ymmärrä miten tää on mahdollista) ei ollut kovaa tuulta! Ah, ihanaa :) Tervetuloa kesä!! (ja huomenna sataa miun tuurilla räntää...)

Ps. miusta tullee köyhä. Syön varmaan koko syksyn nuudeleita, jeee! Mutta sellaset suunnitelmat tiedossa kesälle ja syksylle, että en jaksa hirveästi murehtia rahanmenoa! :D Täällä on oikeasti tajunnut sen, että nyt pitää elää täysillä ja nauttia ihanien ihmisten seurasta ja nähdä & kokea niin paljon kun vaan on mahdollista!  

Suattajana

Hola!

Keskiviikkona oli taas aika, hmmm, sanotaanko vaikka että mielenkiintoinen päivä. Lievää tai keskivahvaa väsymystä oli havaittavissa (ja on edelleen) kun maanantaina oli n. 11 tunnin harjottelupäivä ja tiistaina olin saattamassa Petraa ja Kataa yöllä bussiasemalle kun ne jätti miut yksin tänne Supperiin ja lähtivät Torontoon muutamaksi päiväksi ja sieltä sitten takaisin Suomeen. Oli siis hieman univelkaa, mutta ei oo uutta.

Noniin, univelasta ja väsymyksestä huolimatta, keskiviikkona piti lähteä "escortiksi" eli saattajaksi eräälle asukkaalle kun hänen piti käydä sairaalassa. Siihen tehtävään on kuulemma hankala saada ketään. Ja mie hölmö menin sitten lupautumaan koko hommaan.. Miulla oli siis etukäteen ainoastaan tieto siitä, mistä haen asiakkaan ja monelta. Ai niin ja tiesin peräti asiakkaan nimenkin. Ei ollut mitään tietoa asiakkaan sairaushistoriasta tai mistään järjestelyistä muutenkaan. En ees tienny mihin sairaalaan on mentävä! Sanotaanko siis, että harvinaisen vähällä etukäteispreppauksella nää uskaltaa täällä antaa ihmisen toisen vastuulle.

Menin sovitusti hoivakodille klo 12, josta sain mukaani kasan papereita ja pari ruiskua. Oookei, eihän miun oleteta pistävän mitään? En edes osaa pistää, enkä kyllä todellakaan edes tekisi sitä just siksi kun en osaa enkä saa. Kun sain paperit, niin sanottiin että "mene vaan tuohon pihalle odottamaan, kyyti tulee ihan kohta, heippa!". Jäin tuijottamaan suu auki hoitajan perään ja onneksi tajusin kysyä ennen hoitajan katoamista että niin, milläs sieltä pitäis tulla takasin ja mihin aikaan.

Menin sitten asiakkaan kanssa odottelemaan ulos kyytiä, joka tuli ajoissa. Kun pääsiin HandiTransittiin, tulee kuski kysymään lippuja. Ai eikö tätä kyytiä ollakaan maksettu? En ollut saanut mitään bussilippujakaan, eli jouduin maksamaan kyydin itse meidän molempien puolesta. Ihme, että oli ees lompakko mukana ja kaiken lisäksi vielä tasaraha (täällä pitää siis yleensä olla busseissa tasaraha, koska vaihtorahaa ei ole). Pomppusen kyydin jälkeen (tiet on ihan hirveessä kunnossa täällä..) päästiin sairaalalle, jossa onneksi oli sairaanhoitaja vastassa. Meni itellä nimittäin vähän sormi suuhun kun oli pikkusen isompi sairaala kun mihin oon itse tottunut. Eikä miulla ollut vielä tuossakaan vaiheessa tietoa siitä, miksi sairaalassa ylipäätään ollaan ja mihin siellä pitää mennä. Olisin ollut niiiin hukassa ilman vastassaollutta hoitajaa. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja päästiin jopa etuajoissa pois! Sain jopa rahani takaisin kun menin myöhemmin niitä kyselemään, mutta oli se kyllä jotenkin erikoista, että kyydin maksusta ei puhuttu mitään etukäteen. Mitähän ois tapahtunu, jos miulla ei oiskaan ollut rahaa mukana?

En vaan jotenkin pysty käsittämään, että miten ne pysty antamaan suht huonossa kunnossa olevan ikäihmisen miun vastuulle sairaalakäynnille, jos en saa hoivakodilla tehdä sitten kuitenkaan mitään fysioterapiaan liittyvää?? Tai siis ylipäätään en saisi tehdä mitään, "absolutely no hands on" eli jos ihan kirjaimellisesti käännetään, niin en saisi edes koskea asiakkaisiin. En tiennyt asiakkaan sairaushistoriaa tai mitään, eli tuntu kun suoraan ois heitetty umpimetsään ja sanottu että rakenna ite mökkis. Kyllähän mie pärjään ikääntyneiden ihmisten kanssa, mutta on se vähän pelottavaa lähteä kanadalaiseen sairaalaan heikossa kunnossa olevan ihmisen kanssa kun ei itse tiedä oikein mistään mitään.


Ihan käsittämätöntä.. Mietin muutenkin, että jos sattuu joskus joku hätätilanne, niin mitähän siinä pitäis tehdä? Oon käyny ensiapu I - kurssin, mutta jos sääntöjen mukaan en saisi edes koskea ihmisiin, niin jaa-a? Mutta pakkohan siinä olisi auttaa ja sehän se luonnollinen reaktio olisi. Vähän on kyllä sellainen kutina, että jos auttaisin, joutuisin ongelmiin ja jos en auttaisi, niin joutuisin silti ongelmiin. Toivotaan siis, ettei mitään tuollaista tilannetta tule vastaan :)

Käytiin viime viikon lauantaina (öhöh, vähän tulee viiveellä postaukset) viimeistä kertaa yhdessä shoppailemassa. Lähdin taas asenteella "en osta mitään", mutta äääh, eihän siitä mitään tullu. American Eaglessa oli tarjouksessa tosi kivoja toppeja, eikä niitä vaan voinu jättää sinne.

Käytiin myös syömässä Boston Pizzassa, joka on vähän samantyylinen kuin Joensuussa on Bar Play. Eli periaatteessa urheilubaari, josta saa syötävää ja juotavaa. Pakko oli maistaa brownieta, jolle kyllä hävisin 2-1. Ruoka-annos uppos kyllä ihan kevyesti, mutta sen jälkeen tuon kokonen jälkkäri oli jopa miulle liikaa. Hyvää oli, eikä ainakaan ruoka loppunu kesken!

Kuvat ja tekstit on näköjään ihan sekalaisessa järjestyksessä, mutta olkoon. Koneen sekoilun takia kirjoittaminen tänne ei ole ollut niin helppoa, joten kuvatkin saa olla sekaisin.

Tyttöjen toiseksi vikana iltana täällä pidettiin siis vappujuhla, joka oli samalla läksiäisjuhla. Ohjaaja oli ostanut iiiiiiison kakun, jonka loppu me saatiin :) Kiusaan taas nälkäisiä lukijoita, laittamalla tänne ruokakuvia ja hehkuttamalla niitä, mutta kakussa oli siis sisällä vaniljakreemiä, nammms :P 

 Tyttöjen viimeisenä iltana mentiin istumaan iltaa yhden mukavan pariskunnan luokse. Naurattaa vieläkin kun puhe siirtyi jotenkin monen mutkan kautta murteisiin. Miehän puhun siis murteella ja kuten huomaa, niin kirjotankin välillä murresanoja. En vaan osaa sanoa mä, koska kuullostan niin epäaidolta. Noh, Aunella oli sitten hankala suomenkielinen lause, jota joku on opettanut kanadalaisille: "otappa se kualinpiä sieltä jiäkuapin piältä". Ihan normaalia, eikä tuossa oo miun mielestä mitään ihmeellistä. Helppo sanoa ja tajuta. Mutta oli niin hauskaa kun Petra ja Kata innostu viänttämmään sitä lausetta! Miten voi olla sama kieli, jota puhutaan, mutta niin erilaiset murteet? Ei ne ymmärtäny mitä se lause tarkottaa. Pakko sanoa, että kyllä se aika hirveältä kuullosti ja huomas, että oli vaikea lause :D Petran sanoin: "Siis täähän on pahempaa kun englannin verbien opiskelu!!!". Kirjotettuna ei kuulosta yhtään hauskalta, mutta näkisitte noin 1,5 minuutin mittaisen pätkän Katariinasta ja Petrasta kun ne yrittää sanoa tuon lauseen oikein :D Nauroin vedet silmissä niille :D

Sekalainen postaus, sekalainen kirjoittajakin. Lisää tekstiä tulossa pian!

Burger King

Saatte nyt tyytyä aiemmin kirjottelemiin teksteihin, joita en oo ehtiny julkaisemaan. Toivottavasti oma kone saadaan kuntoon ensi viikolla! :)

Taas yksi sellainen juttu, jota ei voi vaan ohittaa täällä. Burger King. En ees muista, millon viimeksi oisin tilannu hampurilaisaterian ja kun jotenkin yhdistän pienessä mielessäni Burger Kingin pihvit ja rotan kynnet tms. niin ei kovin tehnyt mieli tilailla mitään lihapitoista. Käytiin siis nappaamassa New Sudburyyn mennessä Burger Kingistä ensin pirtelöt ja poistullessa ranskalaiset :D (ja ehkä aiheutettiin hieman hämmennystä, koska oltiin ehkä hieman äänekkäitä. Oho.)

Saatiin siis lainaan kolmas polkupyörä! Jee! Saatiin myös pyöränpumppu. Pääsee liikkumaan niin paljon nopeammin kun ei tarvii kyydittää yhtä tarakalla ja ehkä se on vähän turvallisempaakin :D Kolmas pyörä on pienin meidän pyöristä ja arvatkaas kuka on sen kuski?? Ylllätyys! Kivasti sen satulaa ei saa nostettua ilman työkaluja ylemmäs ja satulahan on siis tällä hetkellä niin matalalla kuin se menee. Tosi helppo polkea kun tuntuu, että polvi osuu leukaan koko ajan. Näytän ihan urpolta kun ajan sillä. Okei, siihen on totuttu, eli ei haittaa! Tässä kuvassa on muuten viimeiset todistusaineistot siitä, että meillä oli se pumppu mukana. Joku nimittäin oli ilmeisesti kovastikin pyöränpumpun tarpeessa, koska se pöllittiin sillä aikaa kun oltiin ostoksilla New Sudbury Shopping Centressä. Hupsista.

Burger King on sisältä niin amerikkalaisen näköinen, että ei tosikaan.

Hirveästi mitään ihmeellistä kuvattavaa ei ole ollut, joten hyppäsin sitten kukkapenkkiin tässä eräs päivä.

Suomesta n. 3 viikkoa sitten tulleet harjottelijat lähtevät Suomeen jo viikon päästä ja pois Sudburysta jo tiistaina. Kolme viikkoa on mennyt tosi nopeasti kun on ollut seuraa, mutta vielä olisi 8 harjoitteluviikkoa jäljellä, eikä sille ajalle tule muita opiskelijoita. Ääk. Ensi viikolla luvassa siis mökkihöperöisiä kirjoituksia..


// muahahhaaa, tästä ne mökkihöperöt kirjoitukset alkaa taas, koska olen taas yksin Majatalossa!!

Ps. ensi viikolla on menny puolet harjoittelusta! Mitä ihmettä? Tavallaan tuntuu, että oon ollu täällä jo ikuisuuden, mutta tavallaan että vastahan mie eilen tulin. Todellisuudessa tulin Kanadaan aika tarkalleen 6 viikkoa sitten, vielä 7 viikkoa harjoittelua ja sitten 11 päivää lomailua ja sitten kutsuukin taas koto-Suomi! Ootan niin paljon ihmisten näkemistä, kissojen rupsuttamista, ruisleipää, normaalia juustoa (joko ootte kyllästyny miun ruokaikävään?), kesämökkiä ja saunomista. Mutta nyt nautin vielä matkasta, joten adios!

The Munkkiepisodi

Huono bloggaaja täällä, hyvää iltaa. Tai siis oikeastaan jo melkein yötä. Kello on 12 yöllä vappuaattona, mutta omantunnontuskat pakotti kirjottamaan edes jotain tänne välillä. Toivottavasti kaikilla oli makea ja simapitoinen vappu! ;)

 Kirjoittelu on siis jäänyt tosi vähälle, koska netti on pätkinyt, eikä ole ollut aikaa istua koneella. Toiset suomalaiset harjoittelijat lähtevät jo huomenna (minne viimeset 3 viikkoa katos, huhuu??), niin ollaan yritetty nähdä vielä mahdollisimman paljon kaikkea.

Sunnuntai meni kuitenkin munkkien paistossa! Luvattiin paistaa munkkeja hoivakodille ja Suomi-kodin puolelle, joten oltiin pirteinä sunnuntaiaamuna klo 9 Suomi-kodin keittiössä tekemässä munkkitaikinaa.

Hohoh, taikina vähän kohos.

Ja lopputuloksena... 

Kattokaa! Ne näyttää ihan oikeilta munkeilta! Ja me tehtiin ne ihan ite alusta lähtien, jipii! No menihän niissä sellanen 5 tuntia, mutta kyllä ainakin tehtiin ne rakkaudella ja kohotettiin kunnolla :D

Tehtiin siis n. 130 munkkia.

Mutta tottakai kaikki sujui ihan liian helposti. Ois melkein pitäny arvata, että ei tää voi onnistua niin helposti. Ei vaan oikein pystyny varautumaan siihen, mitä tapahtui tänään.

Eli vietiin siis sunnuntai-iltana toinen munkkikulho Hoivakodin keittiöön, koska ne munkit oli menossa hoivakodille vappupäivänä. Toinen kulho jätettiin Suomi-kodin keittiöön. Saatiin tänään päivällä ohjaajalta tieto, että keittiössä oli joku hämminki munkkien osalta. Mjaahas, vähän mietittiin, että mitäs ihmettä, munkkiastian päällä oli lappu että "älä koske" ja ne oli menossa tarjottavaksi tosiaan vasta vappupäivänä. Munkit kuulemma näytti oudoilta. Aha.

Mentiin siis keittiölle kyselemään, että mitä munkeille kuuluu ja mikä häslinki siellä on. Pahat aavistukset tuli jo siinä vaiheessa kun iso munkkikulho oli tyhjänä yhdellä pöydällä. Sitten eräs keittiön henkilökunnan jäsen näyttää meille meidän tekemää munkkia, joka oli ihan litteä, siitä oli revitty paloja ja se oli ihan muussaantunut ja työntekijä sanoo, ettei tällaisia munkkeja voi tarjota. Teki mieli kysyä, että mitä piiiiiippiä meidän munkille on tehty, miks se on teurastettu noin?!? En miekään sellasta söis, joka on käyny läpi tuollasen raatelun. Munkit oli kuulemma raakoja kaikki. Anteeks mitä? Hoivakodin munkit oli puolet pienempiä kuin Suomi-kodin puolen munkit, koska ne paistettiin viimesenä ja ne oli kohonnu aika valtaviksi, joten puolitettiin ne. Ja ne oli silti muka raakoja ja näytti oudoilta. No ei muuten varmasti ole raakoja kun Suomi-kodin munkit on kakskertaa isompia ja ne oli kypsiä, missä meidän munkit on? Joo, ette ehkä ennen oo nähny munkkia, mutta niiden pitääkin olla tummia päältä ja vaaleita sisältä. Sitten sieltä keittiöltä vaan sanotaan, että niin joo, ne kaikki on heitetty pois. Whaaaaaaat??? Verenpaine pomppas pilviin ja kaikilla saatto olla pikkusen tyrmistyneet ilmeet.

Vitutuskäyrä oli siis harvinaisen korkealla koko iltapäivän. Ne oli tosiaan heittäny kaikki yli 50 munkkia roskiin, koska ne oli terveysriski asukkaille. Okei, kiva, että heititte kaikki roskiin ja kerrotte vasta sitten meille, että "munkkien kanssa oli jotain hämminkiä". Eivät sitten vaivautuneet pyytämään meitä paikalle kattomaan niitä ennen kun heittävät ne pois. Ne oli hyviä munkkeja ja ne ois kyllä menny sitten vaikka Suomi-kodin asukkaille ja meidän mahaan, jos niitä ei muka ois voinu tarjota hoivakodilla. 
 

Onneksi kaikki munkit eivät olleet keittiöllä. En ois ollu vastuussa tapahtumista ja omista tekemisistä, jos ne ois heittäny jokaikisen munkin roskiin. Ja simakin löytyi sentään keittiön jääkaapista, ihme ettei ne ollu heittäny sitäkin viemäriin ja sanottu vaan että "se näytti oudolta,siinähän oli rusinoitakin!!". Eli hoivakodin suomalaiset asukkaat jää ilman munkkeja, kiitos toistaitoisen keittiöhenkilökunnan.

Koko juttu saattaa naurattaa joskus myöhemmin, mutta tänään ei kyllä ollu kivaa. Facebook oli täynnä vappu/sima/lärvit/bileet!! -tilapäivityksiä ja me järkkäiltiin täällä vappujuhlia vanhuksille. Päivä tuntu loputtoman mittaiselta ja sitten melkein puolet munkeista on roskissa. Väsymystila alkaa olla aika mittava, sillä päivä alkoi klo 9, päivällä n. 30 minuutin ruokkis, harjottelusta pois klo 16 ja sitten takaisin, eli Suomi-kodilla vielä  klo 17-21.00. Eli 12 tunnin aikana n. 1,5 tuntia vapaata aikaa.

Vappujuhla, joka järkättiin Suomi-kodin asukkaille, meni kuitenkin hyvin ja kaikilla oli hauskaa! Sima ja munkit teki hyvin kauppansa (eikä yksikään munkki ollu raaka!!) ja ihmiset viihtyivät :) Ei siis ollut mikään perusvappu, mutta menihän se näköjään näinkin. (Tosin jos fiilikset oli tällaiset kun en päässy viettämään vappua kavereiden kanssa, en ees halua tietää miltä tuntuu juhannuksena. Juhannus ulkomailla, yksin. Jihaa. Eli joku tänne pelastamaan miut juhannusmasennukselta, pääsis käymään Torontossakin ja Niagaralla, kiitoooos!)

Niinkään ei ole ikävä Suomeen, mutta 5,5 viikon näkemättömyyden (+ munkki- & sokeriövereiden) jälkeen alkaa olla kova ikävä ihmisiä ja karvapallero-kissoja (ja ruokaa). Mutta enimmäkseen ihmisiä. Poissaollessa oikeasti tajuaa, miten ihania ihmisiä miulla on ympärillä. Tavallaan en malta oottaa, että pääsen näkemään ja rutistamaan kaikkia tärkeitä ihmisiä. J:a, ystäviä ja perhettä. Kyllä te parhaat ihmiset tunnistatte ittenne ja tiedätte keitä tarkoitan :) ♥


// Ylläoleva kirjoitus on siis kirjoitettu eilen, koska loistavat sattumukset vaan jatkuivat. Olin viimeistelemässä tätä postausta, kunnes yhtäkkiä kone pimeni. Meni ehkä 20 minuuttia kun yritin saada tätä takaisin päälle ja sitten esim. netin käynnistäminen oli ihan toivotonta. Sinällään en ihmettele, että kone sanois sopimuksen irti, sillä sain tämän koneen kun olin 8. luokalla ja viimeset 2 viikkoa tää on huutanu välillä ihan tajuttoman kovaa. Tälläkin hetkellä kun kirjotan, niin oikealta puolelta koneesta kuuluu ihan ihme rutinaa, joka kuuluu toiseen huoneeseen asti. Ei hjuva! Toivon vaan, että tää kestäis reissun loppuun asti ja voisin jättää haikeat hyvästit koneelle ja haudata sen Kanadaan. Pahimmassa tapauksessa tää räjähtää 5 minuutin kuluttua, ja sitten Jenna nököttääkin harjoittelupäivän jälkeen illat toimistossa väkertämässä oppimispäiväkirjaa ja feisbuukkaamassa.

Ps. onneksi melkein kaaosmaisen vappuaaton jälkeen tämä päivä meni jo paljon paremmin :D Tänään paistaa aurinkokin ja on lämmintä pitkästä aikaa, jeee!