Keskiviikkona oli taas aika, hmmm, sanotaanko vaikka että mielenkiintoinen päivä. Lievää tai keskivahvaa väsymystä oli havaittavissa (ja on edelleen) kun maanantaina oli n. 11 tunnin harjottelupäivä ja tiistaina olin saattamassa Petraa ja Kataa yöllä bussiasemalle kun ne jätti miut yksin tänne Supperiin ja lähtivät Torontoon muutamaksi päiväksi ja sieltä sitten takaisin Suomeen. Oli siis hieman univelkaa, mutta ei oo uutta.
Noniin, univelasta ja väsymyksestä huolimatta, keskiviikkona piti lähteä "escortiksi" eli saattajaksi eräälle asukkaalle kun hänen piti käydä sairaalassa. Siihen tehtävään on kuulemma hankala saada ketään. Ja mie hölmö menin sitten lupautumaan koko hommaan.. Miulla oli siis etukäteen ainoastaan tieto siitä, mistä haen asiakkaan ja monelta. Ai niin ja tiesin peräti asiakkaan nimenkin. Ei ollut mitään tietoa asiakkaan sairaushistoriasta tai mistään järjestelyistä muutenkaan. En ees tienny mihin sairaalaan on mentävä! Sanotaanko siis, että harvinaisen vähällä etukäteispreppauksella nää uskaltaa täällä antaa ihmisen toisen vastuulle.
Menin sovitusti hoivakodille klo 12, josta sain mukaani kasan papereita ja pari ruiskua. Oookei, eihän miun oleteta pistävän mitään? En edes osaa pistää, enkä kyllä todellakaan edes tekisi sitä just siksi kun en osaa enkä saa. Kun sain paperit, niin sanottiin että "mene vaan tuohon pihalle odottamaan, kyyti tulee ihan kohta, heippa!". Jäin tuijottamaan suu auki hoitajan perään ja onneksi tajusin kysyä ennen hoitajan katoamista että niin, milläs sieltä pitäis tulla takasin ja mihin aikaan.
Menin sitten asiakkaan kanssa odottelemaan ulos kyytiä, joka tuli ajoissa. Kun pääsiin HandiTransittiin, tulee kuski kysymään lippuja. Ai eikö tätä kyytiä ollakaan maksettu? En ollut saanut mitään bussilippujakaan, eli jouduin maksamaan kyydin itse meidän molempien puolesta. Ihme, että oli ees lompakko mukana ja kaiken lisäksi vielä tasaraha (täällä pitää siis yleensä olla busseissa tasaraha, koska vaihtorahaa ei ole). Pomppusen kyydin jälkeen (tiet on ihan hirveessä kunnossa täällä..) päästiin sairaalalle, jossa onneksi oli sairaanhoitaja vastassa. Meni itellä nimittäin vähän sormi suuhun kun oli pikkusen isompi sairaala kun mihin oon itse tottunut. Eikä miulla ollut vielä tuossakaan vaiheessa tietoa siitä, miksi sairaalassa ylipäätään ollaan ja mihin siellä pitää mennä. Olisin ollut niiiin hukassa ilman vastassaollutta hoitajaa. Loppujen lopuksi kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja päästiin jopa etuajoissa pois! Sain jopa rahani takaisin kun menin myöhemmin niitä kyselemään, mutta oli se kyllä jotenkin erikoista, että kyydin maksusta ei puhuttu mitään etukäteen. Mitähän ois tapahtunu, jos miulla ei oiskaan ollut rahaa mukana?
En vaan jotenkin pysty käsittämään, että miten ne pysty antamaan suht huonossa kunnossa olevan ikäihmisen miun vastuulle sairaalakäynnille, jos en saa hoivakodilla tehdä sitten kuitenkaan mitään fysioterapiaan liittyvää?? Tai siis ylipäätään en saisi tehdä mitään, "absolutely no hands on" eli jos ihan kirjaimellisesti käännetään, niin en saisi edes koskea asiakkaisiin. En tiennyt asiakkaan sairaushistoriaa tai mitään, eli tuntu kun suoraan ois heitetty umpimetsään ja sanottu että rakenna ite mökkis. Kyllähän mie pärjään ikääntyneiden ihmisten kanssa, mutta on se vähän pelottavaa lähteä kanadalaiseen sairaalaan heikossa kunnossa olevan ihmisen kanssa kun ei itse tiedä oikein mistään mitään.
Ihan käsittämätöntä.. Mietin muutenkin, että jos sattuu joskus joku hätätilanne, niin mitähän siinä pitäis tehdä? Oon käyny ensiapu I - kurssin, mutta jos sääntöjen mukaan en saisi edes koskea ihmisiin, niin jaa-a? Mutta pakkohan siinä olisi auttaa ja sehän se luonnollinen reaktio olisi. Vähän on kyllä sellainen kutina, että jos auttaisin, joutuisin ongelmiin ja jos en auttaisi, niin joutuisin silti ongelmiin. Toivotaan siis, ettei mitään tuollaista tilannetta tule vastaan :)
Käytiin viime viikon lauantaina (öhöh, vähän tulee viiveellä postaukset) viimeistä kertaa yhdessä shoppailemassa. Lähdin taas asenteella "en osta mitään", mutta äääh, eihän siitä mitään tullu. American Eaglessa oli tarjouksessa tosi kivoja toppeja, eikä niitä vaan voinu jättää sinne.
Käytiin myös syömässä Boston Pizzassa, joka on vähän samantyylinen kuin Joensuussa on Bar Play. Eli periaatteessa urheilubaari, josta saa syötävää ja juotavaa. Pakko oli maistaa brownieta, jolle kyllä hävisin 2-1. Ruoka-annos uppos kyllä ihan kevyesti, mutta sen jälkeen tuon kokonen jälkkäri oli jopa miulle liikaa. Hyvää oli, eikä ainakaan ruoka loppunu kesken!
Kuvat ja tekstit on näköjään ihan sekalaisessa järjestyksessä, mutta olkoon. Koneen sekoilun takia kirjoittaminen tänne ei ole ollut niin helppoa, joten kuvatkin saa olla sekaisin.
Tyttöjen toiseksi vikana iltana täällä pidettiin siis vappujuhla, joka oli samalla läksiäisjuhla. Ohjaaja oli ostanut iiiiiiison kakun, jonka loppu me saatiin :) Kiusaan taas nälkäisiä lukijoita, laittamalla tänne ruokakuvia ja hehkuttamalla niitä, mutta kakussa oli siis sisällä vaniljakreemiä, nammms :P
Tyttöjen viimeisenä iltana mentiin istumaan iltaa yhden mukavan pariskunnan luokse. Naurattaa vieläkin kun puhe siirtyi jotenkin monen mutkan kautta murteisiin. Miehän puhun siis murteella ja kuten huomaa, niin kirjotankin välillä murresanoja. En vaan osaa sanoa mä, koska kuullostan niin epäaidolta. Noh, Aunella oli sitten hankala suomenkielinen lause, jota joku on opettanut kanadalaisille: "otappa se kualinpiä sieltä jiäkuapin piältä". Ihan normaalia, eikä tuossa oo miun mielestä mitään ihmeellistä. Helppo sanoa ja tajuta. Mutta oli niin hauskaa kun Petra ja Kata innostu viänttämmään sitä lausetta! Miten voi olla sama kieli, jota puhutaan, mutta niin erilaiset murteet? Ei ne ymmärtäny mitä se lause tarkottaa. Pakko sanoa, että kyllä se aika hirveältä kuullosti ja huomas, että oli vaikea lause :D Petran sanoin: "Siis täähän on pahempaa kun englannin verbien opiskelu!!!". Kirjotettuna ei kuulosta yhtään hauskalta, mutta näkisitte noin 1,5 minuutin mittaisen pätkän Katariinasta ja Petrasta kun ne yrittää sanoa tuon lauseen oikein :D Nauroin vedet silmissä niille :D
Sekalainen postaus, sekalainen kirjoittajakin. Lisää tekstiä tulossa pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti