Kirjoittelu on siis jäänyt tosi vähälle, koska netti on pätkinyt, eikä ole ollut aikaa istua koneella. Toiset suomalaiset harjoittelijat lähtevät jo huomenna (minne viimeset 3 viikkoa katos, huhuu??), niin ollaan yritetty nähdä vielä mahdollisimman paljon kaikkea.
Sunnuntai meni kuitenkin munkkien paistossa! Luvattiin paistaa munkkeja hoivakodille ja Suomi-kodin puolelle, joten oltiin pirteinä sunnuntaiaamuna klo 9 Suomi-kodin keittiössä tekemässä munkkitaikinaa.
Hohoh, taikina vähän kohos.
Ja lopputuloksena...
Kattokaa! Ne näyttää ihan oikeilta munkeilta! Ja me tehtiin ne ihan ite alusta lähtien, jipii! No menihän niissä sellanen 5 tuntia, mutta kyllä ainakin tehtiin ne rakkaudella ja kohotettiin kunnolla :D
Tehtiin siis n. 130 munkkia.
Mutta tottakai kaikki sujui ihan liian helposti. Ois melkein pitäny arvata, että ei tää voi onnistua niin helposti. Ei vaan oikein pystyny varautumaan siihen, mitä tapahtui tänään.
Eli vietiin siis sunnuntai-iltana toinen munkkikulho Hoivakodin keittiöön, koska ne munkit oli menossa hoivakodille vappupäivänä. Toinen kulho jätettiin Suomi-kodin keittiöön. Saatiin tänään päivällä ohjaajalta tieto, että keittiössä oli joku hämminki munkkien osalta. Mjaahas, vähän mietittiin, että mitäs ihmettä, munkkiastian päällä oli lappu että "älä koske" ja ne oli menossa tarjottavaksi tosiaan vasta vappupäivänä. Munkit kuulemma näytti oudoilta. Aha.
Mentiin siis keittiölle kyselemään, että mitä munkeille kuuluu ja mikä häslinki siellä on. Pahat aavistukset tuli jo siinä vaiheessa kun iso munkkikulho oli tyhjänä yhdellä pöydällä. Sitten eräs keittiön henkilökunnan jäsen näyttää meille meidän tekemää munkkia, joka oli ihan litteä, siitä oli revitty paloja ja se oli ihan muussaantunut ja työntekijä sanoo, ettei tällaisia munkkeja voi tarjota. Teki mieli kysyä, että mitä piiiiiippiä meidän munkille on tehty, miks se on teurastettu noin?!? En miekään sellasta söis, joka on käyny läpi tuollasen raatelun. Munkit oli kuulemma raakoja kaikki. Anteeks mitä? Hoivakodin munkit oli puolet pienempiä kuin Suomi-kodin puolen munkit, koska ne paistettiin viimesenä ja ne oli kohonnu aika valtaviksi, joten puolitettiin ne. Ja ne oli silti muka raakoja ja näytti oudoilta. No ei muuten varmasti ole raakoja kun Suomi-kodin munkit on kakskertaa isompia ja ne oli kypsiä, missä meidän munkit on? Joo, ette ehkä ennen oo nähny munkkia, mutta niiden pitääkin olla tummia päältä ja vaaleita sisältä. Sitten sieltä keittiöltä vaan sanotaan, että niin joo, ne kaikki on heitetty pois. Whaaaaaaat??? Verenpaine pomppas pilviin ja kaikilla saatto olla pikkusen tyrmistyneet ilmeet.
Vitutuskäyrä oli siis harvinaisen korkealla koko iltapäivän. Ne oli tosiaan heittäny kaikki yli 50 munkkia roskiin, koska ne oli terveysriski asukkaille. Okei, kiva, että heititte kaikki roskiin ja kerrotte vasta sitten meille, että "munkkien kanssa oli jotain hämminkiä". Eivät sitten vaivautuneet pyytämään meitä paikalle kattomaan niitä ennen kun heittävät ne pois. Ne oli hyviä munkkeja ja ne ois kyllä menny sitten vaikka Suomi-kodin asukkaille ja meidän mahaan, jos niitä ei muka ois voinu tarjota hoivakodilla.
Onneksi kaikki munkit eivät olleet keittiöllä. En ois ollu vastuussa tapahtumista ja omista tekemisistä, jos ne ois heittäny jokaikisen munkin roskiin. Ja simakin löytyi sentään keittiön jääkaapista, ihme ettei ne ollu heittäny sitäkin viemäriin ja sanottu vaan että "se näytti oudolta,siinähän oli rusinoitakin!!". Eli hoivakodin suomalaiset asukkaat jää ilman munkkeja, kiitos toistaitoisen keittiöhenkilökunnan.
Koko juttu saattaa naurattaa joskus myöhemmin, mutta tänään ei kyllä ollu kivaa. Facebook oli täynnä vappu/sima/lärvit/bileet!! -tilapäivityksiä ja me järkkäiltiin täällä vappujuhlia vanhuksille. Päivä tuntu loputtoman mittaiselta ja sitten melkein puolet munkeista on roskissa. Väsymystila alkaa olla aika mittava, sillä päivä alkoi klo 9, päivällä n. 30 minuutin ruokkis, harjottelusta pois klo 16 ja sitten takaisin, eli Suomi-kodilla vielä klo 17-21.00. Eli 12 tunnin aikana n. 1,5 tuntia vapaata aikaa.
Vappujuhla, joka järkättiin Suomi-kodin asukkaille, meni kuitenkin hyvin ja kaikilla oli hauskaa! Sima ja munkit teki hyvin kauppansa (eikä yksikään munkki ollu raaka!!) ja ihmiset viihtyivät :) Ei siis ollut mikään perusvappu, mutta menihän se näköjään näinkin. (Tosin jos fiilikset oli tällaiset kun en päässy viettämään vappua kavereiden kanssa, en ees halua tietää miltä tuntuu juhannuksena. Juhannus ulkomailla, yksin. Jihaa. Eli joku tänne pelastamaan miut juhannusmasennukselta, pääsis käymään Torontossakin ja Niagaralla, kiitoooos!)
Niinkään ei ole ikävä Suomeen, mutta 5,5 viikon näkemättömyyden (+ munkki- & sokeriövereiden) jälkeen alkaa olla kova ikävä ihmisiä ja karvapallero-kissoja (ja ruokaa). Mutta enimmäkseen ihmisiä. Poissaollessa oikeasti tajuaa, miten ihania ihmisiä miulla on ympärillä. Tavallaan en malta oottaa, että pääsen näkemään ja rutistamaan kaikkia tärkeitä ihmisiä. J:a, ystäviä ja perhettä. Kyllä te parhaat ihmiset tunnistatte ittenne ja tiedätte keitä tarkoitan :) ♥
// Ylläoleva kirjoitus on siis kirjoitettu eilen, koska loistavat sattumukset vaan jatkuivat. Olin viimeistelemässä tätä postausta, kunnes yhtäkkiä kone pimeni. Meni ehkä 20 minuuttia kun yritin saada tätä takaisin päälle ja sitten esim. netin käynnistäminen oli ihan toivotonta. Sinällään en ihmettele, että kone sanois sopimuksen irti, sillä sain tämän koneen kun olin 8. luokalla ja viimeset 2 viikkoa tää on huutanu välillä ihan tajuttoman kovaa. Tälläkin hetkellä kun kirjotan, niin oikealta puolelta koneesta kuuluu ihan ihme rutinaa, joka kuuluu toiseen huoneeseen asti. Ei hjuva! Toivon vaan, että tää kestäis reissun loppuun asti ja voisin jättää haikeat hyvästit koneelle ja haudata sen Kanadaan. Pahimmassa tapauksessa tää räjähtää 5 minuutin kuluttua, ja sitten Jenna nököttääkin harjoittelupäivän jälkeen illat toimistossa väkertämässä oppimispäiväkirjaa ja feisbuukkaamassa.
Ps. onneksi melkein kaaosmaisen vappuaaton jälkeen tämä päivä meni jo paljon paremmin :D Tänään paistaa aurinkokin ja on lämmintä pitkästä aikaa, jeee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti