Aattelin kokeilla murojen sekaan vähän jotain lisämakua ja ostin karpaloita, joita on ilmeisesti maustettu kranaattiomenamehulta. Joo kuulostaa oudolta, mutta oikeasti nuo on niin hyviä, että melkein menee karkista :) Eikä maksa kun muistaakseni 2,6$ eli alle 2€!
Jesjes, bongasin kaupasta edes vähän tummempaa leipää! Tuolla merkillä on parikin erilaista, vähän kuitupitoisempaa leipää, nam :P
Se hyvä puoli on siinä kun asustelen nyt yksin, että ei tuu ostettuja herkkuja. Ostan kaikki ruokatarpeet keskiviikon ruokabussikäynnillä, eikä sitten tuu oikeastaan käytyä lähikaupassa. Kaapista löytyy jotain herkkujen jämiä, mutta tuhoan ne ensin ennen kun käyn ostamaan uutta. On helppoa pitää kiinni periaatteesta, että syön herkkuja vaan viikonloppuisin kun ei ole ketään napostelemassa herkkuja naaman edessä, eikä herkut edes huutele kaapista.
Yksin ollessa tulee myös lähdettyä liikkumaan! Tais puraista joku liikuntapörriäinen kun on riittänyt intoa lähteä lenkille, salille ja uimaan. Eipä siinä, jaksaa paremmin ja ihanaahan tuolla ulkona on lenkkeillä kun tänäänkin oli varmaan +20 ja pilvetön taivas. Hiki lentää, ruskettuu ja tulee niin hyvä fiilis!
Pörriäisestä puheen ollen. Tuossa pihalla on joku helekutin herhiläinen tai joku, jota mie inhoan ja joka tulee joka kerta kun meen siihen penkille! Se on sellainen iso ampiaisen näköinen, jolla on isot siivet, piikki persuuksissa ja se pitää hirveetä pörinää lentäessään. Just kun kerkee istumaan penkille, menee kaks sekuntia ja sitten se tulee ja Jenna juoksee. Oon yrittäny listiä sitä lumilapiolla. En oo onnistunu. Voi lähiasukkaat pitää hulluna kun huidon ilmaa ja penkkiä lumilapiolla +20 asteessa. Mielenterveys tallella, toki.
No joo. Liikkumisen vastakohtana miulla onkin sitten lukeminen. Oon niin lukuihminen. Aina pitää olla joku kirja kesken, koska muuten on ihan avuton olo, vähän niinkuin silloin kun jos on tottunut pitämään aina tiettyä sormusta samassa sormessa ja sitten jostain syystä ei olekaan sormusta ollenkaan. Eli tuntuu kummalliselta. Aamulla nenän edessä pitää olla kahvikupin ja aamupalan lisäksi mieluiten saman päivän sanomalehti tai joku kirja. Ja minuu ei kannata häiritä sillon kun luen, koska sillon joko kaikki menee miulta ihan ohi tai oon kiukkunen ja äkänen kuin se minuu vainoava herhiläinen kun en saa lukea rauhassa. Useimmiten se on tuo viimeisin vaihtoehto, kuten lähipiiri on saanut muutaman kerran kokea :D
Yksi kirous lukemisen suhteen on se, etten voi lopettaa kirjaa kesken, ellei se sitten oo jotenkin tosi hankalaa tekstiä. Aina yläasteella luin kaikki kirjat, jotka piti lukea äidinkielen tunneille, vaikka suurinosa muista tais tehdä kirjallisuusesitelmät takakannen perusteella ja Internetin tietoja käyttämällä. Oon siis aina tykännyt lukea ja erityisesti kesällä menee iso pino paksuja romaaneja.
Suomi-kodilla on pieni kirjasto, josta löytyy enimmäkseen vanhempia kirjoja, mutta on siellä jotain uudempiakin. Ehdin varmaan lukemaan kaikki uudemmat kirjat sinä aikana kun olen täällä :D Pari päivää sitten ajattelin lainata kevyttä hömppä/romantiikka/lässynlää-lukemista, jota lukiessa saa heittää aivot narikkaan. Tykkään lukea esim. Sophie Kinsellan kirjoja, koska ne on sellasta kivaa ja kevyttä ajankulua ja ne voi lukea aina uudestaan. Marian Keyesillä on myös hyviä romaaneja, jotka on osittain kevyttä lukemista, mutta niissä käsitellään myös hankalampiakin asioita, kuten esim. masennusta niin, että välissä on hippunen huumoria. No tarrasin sitten kirjastossa ekaan kirjaan, joka näytti hömpältä ja sitä tosiaan sain. Liikaa. Ihan liikaa. Lainasin siis Steelin yhden kirjan ja se jää kyllä aika varmasti viimeiseksi hänen tekemäksi kirjaksi, jonka luen. Pyörittelin silmiäni jo varmaan sivulla 15 ja sama jatku kirjan loppuun asti vähintään joka kolmannella sivulla. En ihmettele yhtään, että tuollasia kirjoja ei hirveesti miehet lue. Koko kirjan ajan kaikki oli niiiiiiiiiin täydellistä muutamia tapahtumia lukuunottamatta, vaikka siinä ei kyllä oikein tapahtunut edes mitään. Joskus kirjojen alussa voi olla vaikka 100 sivua tylsää blaablaata, joka kuitenkin pohjustaa tapahtumia, jotka tulee myöhemmin. Steelin kirjassa ei ollu miun mielestä kyllä yhtään mitään mitä pohjustaa, koska siinä ei siis ollut yhtään mitään sisältöä. Mutta pakkomielle ei antanu periks, pakko oli kahlata sekin kirja loppuun.
Täällä olemisen aikana oon lukenu muutaman Remeksen ja esim. Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja ahdistelija -kirjan, jossa käsitellään niinkin hilpeitä aiheita kuin murhia ja raiskauksia. Oli pikkusen liian iso hyppy sellasesta tyylistä lepertelyyn ja ah-niin-täydelliseen-elämään, joten taidan tyytyä loppuajan noihin rikos- ja murharomaaneihin (en tiedä miten hyvää tekee mielikuvitukselle lukea välillä aika ahdistavaakin tekstiä ja samaan aikaan asua yksin isossa talossa..)
On muuten ihan mieletöntä, mitä vauhtia kevät on edennyt. Tää kuva on otettu viikko sitten ja nyt puiden lehdet on jo niin isoja, että noiden takana olevaa taloa ei näe kunnolla, jeejee! Toivottavasti huomenna on myös lämmintä, koska tämä tyttö päjöttää koko päivän pihalla myymässä lippuja. Suomi-kylä järjestää huomenna Toukomarkkinat, joihin tulee kuulemma yleensä tuhansia ihmisiä. Kivaa, mutta ois ihan kiva nukkua lauantaiaamuna vähän pidempään kun puoli seittemään. Ehkä mie vielä joku päivä otan takas niitä ylityötunteja, joita on jo suunnilleen 20...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti