torstai 7. kesäkuuta 2012

Olkimarjoja & napinaa

Heipsan! (alkuosa tekstistä kirjoitettu keskiviikkona)

Tänään oli taas ruokabussipäivä. En ymmärrä mitä on tapahtunut, koska koko kevään ajan keskiviikot oli viikon surkeimpia päiviä, jolloin mikään ei onnistunut. Nyt keskiviikoista on tullu oikeastaan lempparipäiviä, koska aamulla on ruokabussi, sitten ruokkis ja iltapäivä menee aina nopeasti. Kaiken lisäksi tänään on lämpimin päivä vähään aikaan, ihanaaaa!

Ostin tänään kaupasta herkuiksi näitä...




Oinam! En oo ostanu USA:n mansikoita, vaikka niitä on ollu saatavilla jo pidempään, koska tykkään ostaa mieluummin vähän paikallisempia tuotteita. Nuo on Ontarion mansikoita ja ne maistuu melkein yhtä makeilta kun Suomen mansikat! Vielä kun sekaan sotki vähän frozen yogurttia ja meni pihalle syömään, niin eipä paljoo jälkkäri voi paremmaksi muuttua. Ne tuoksuukin niin kesälle ah (ei, miulla ei sittenkään ole traumoja mansikoista, vaikka pari vuotta sitten kattelin niitä nenänedessä koko kesän ja koitin olla ilonen marjatyttö)

----------------------------------------------------------------------------------------------------

(Lopputeksti kirjoitettu torstaina)

Hmph. Oishan se kai pitänyt arvata, että ei keskiviikkojen kaava oo muuttunut mihinkään. Illalla iski mukava migreeni ja nukkumaankäydessä tuntu, että taju lähtee. Ihanaa. Mutta eikun särkylääkkeen avulla uneen ja aamulla olikin sitten virtaa kun pienessä kylässä!


Nojoo, virta muutti muotoaan aika pikasesti aamusta kun vetäsin herneen oikein syvälle nenäonteloon kun kävin lukemassa sähköpostin (ihan oikeasti, kohta lopetan sen lukemisen kun siellä on aina jotain sontaa odottamassa!!). Ymmärsin yhden kurssin korvaustehtävän vähän väärin ja olin taas äkänen kun ampiainen (Jenna 5-vee täällä taas vauhdissa..) Onneks oli hoivakotipäivä, koska siellä ei vaan voi kiukuta ja sain muuta ajateltavaa koko päiväksi . Päivän päätteeksi sähköpostissa odottikin viesti, joka selkeytti tehtävänannon ihan vaan pikkusen realistisemmaksi (en kyllä vieläkään tiiä miten saan sen tehtävän tehtyä, täällä ei nimittäin hirmusesti oo mitään suomenkielistä materiaalia tuollasiin...), joten ehkä selviän tästä päivästä sittenkin :D


 Jossain vaiheessa mietin täällä, että jos oikeinoikein hyvin käy, niin tää on viimeinen kerta kun asun yksin (Jari elä panikoi nyt), että pitää "nauttia" tästä nyt, vaikka ikävä onkin. Asuin jossain vaiheessa pari vuotta yksinään ja se oli ihanaa, koska sai mennä ja tulla ja tehdä täysin oman pään mukaan. No nyt on kelkka kääntyny, enkä kestä enää vaan itseni seuraa! Hmmh, eli alkaa siis pää hajoilemaan kun oon aika paljon yksin, vaikka yritän pitää itteni kiireisenä. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo helpotus se, että muutaman viikon päästä pääsee takas kotiin, jossa odottelee miun elämän kolme ukkelia; oma mies ja kaks karvamölliä :) Loppuajan jaksaa vaikka silmät ja nenä ristissä!



 Helpottaa oloa vielä se, että ylityötunteja on edelleen jotain yli 20 (oon varmaan kirjoittanut tästäkin sen sata kertaa..) Joten jäljellä olevista kahdesta viikosta ja yhdestä päivästä (11 harkkapäivää!!) on odotettavissa hyvinkin leppoisat. Vaikeutena onkin vaan se, että miten pitäisi vapaat, ottaakko useampi päivä vapaaksi ja ylipuhua joku käyttämään minuu jossain vai tehdäkö loput päivistä 5h/päivä. Hmmmmh, suuret on ongelmat.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti