sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Manitoulin Island

Ihan aluksi hurraa-huuto kuvanlisäykselle! Piiiiiitkästäpitkästä aikaa kaikki kuvat suostu tulemaan samaan aikaan, eikä niitä tarvinnu siirtää kolme kerrallaan tai pahimmillaan yksitellen, jes!! (Joo-o, tiiän jo nyt, että ens kerralla ketuttaa taas kun ei tämmönen voi toistua)

Noniin. Olo on siis ollut jo huomasti paljon parempi, kiitos sinisen pienen purkin! (mie sain sentään keltasia tabletteja, Kata sai sillon täällä ollessaan sinisiä, jotka näytti kieltämättä ihan Viagralta..) 


Anna lapsilukollinen lääkepurkki, niin Jenna miettii muutaman minuutin sitä, että miten hitossa se saadaan takasin kiinni.. Logiikka kohallaan!

Ja kiitokset vaan lääkärille antibioottireseptistä tiistaina, mutta kiva kun purkissa lukee isolla että ota ruoan kanssa ja en ollu syöny mitään maanantain lounaan jälkeen ja kunnolla söin vasta perjantaina. Ihanaa pakottaa ittensä syömään kipeänä. No, pääasia kai että olo parani!


 Olon kohentumisesta johtuen lähdettiin tänään taas sen ihanan pariskunnan kanssa käymään Manitoulin saarella. Se on sellainen paikka, jonne moni suosittelee menemään, mutta matkaa on suunnilleen 170 km suuntaansa, eikä bussilla siis kannata mennä, eikä sinne taida kunnolla bussilla päästäkään.
Saaren päästä päähän ajamiseen menee suunnilleen pari tuntia ja siellä on monia pikkusia kyliä, joissa on kiva käydä. Lähdettiin siis aamulla ja ajeltiin pitkin saarta päivä. Kuvat kertokoon enemmän :)







Muutaman kerran taas manailin sitä, että kamerassa kaikki näyttää niin paljon surkeammalta. Maisemat oli oikeasti tosi hienoja ja kauniita, mutta eipä ne kuvissa näytä samalta.


Manitoulin saarella on kuulemma paljon alkuperäiskansalaisia, eli intiaaneja. Tää melkein pomppi etuistuimella kun näki tiipiin :D





Ööm, niin mitenkä se sanotaan??


Okei, jossain vaiheessa ajettiin piiiikkusen harhaan, koska tien 540 kyltti oli hirmusen pieni, eikä tajuttu kääntyä vaan paineltiin suoraan. Löydettiin hiekkatie, joka oli piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkääääääääääääääääääääääää.


Tie johti umpikujaan, mutta tulipahan ajeltua.


Siinä se kirottu kyltti on! Se on isompi tie, joka kääntyy oikealle, niin miun mielestä tuo on ihan liian huomaamaton opaskyltti!! :D


Noh, meidän pikku oma kiertoajelu keskellä ei-mitään vei jonkun verran aikaa, joten ei käytykään ihan kaikissa saaren osissa, joissa oli tarkoitus. Jotain kuitenkin ehti nähdä ja mikäs siinä kun ei ollu kiire mihinkään :)




Välillä ihmettelin taas sitä, miten maasto voi vaihdella kallioisesta ja mäkisestä yhtäkkiä täysin tasaiseen peltomaisemaan. Outoa.



Jossain välissä poikettiin Tim Hortonsiin. Se on sellainen iso ja laajalle levinnyt ketju, josta saa kahvia, munkkeja, donitseja, keittolounaita ja vaikka mitä. Niissä on tullut käytyä muutaman kerran, mutta tänään iski tajuntaan, että miten halpaa tuollaiset jutut on täällä. Kaksi kahvia, kaksi munkkia/donitsia ja yksi frozen lemonade makso jotain reilu 6$. Kuus taalaa eli jotain pikkusen alle 5 euroa kolmen ihmisen ostokset samassa?? Meeppä Suomessa jonnekin niin yleensä saat samalla hinnalla yhden kahvin ja yhden munkin. Mutta pakko sanoa, että kyllä se halpuus näkyy täällä ihmisissä. Asiakkaat on varmaan 80-90% ylipainoisia, koska munkit sun muut ei maksa oikein mitään.


Kiva saari oli, ois ollu kiva nähdä vähän enemmänkin, mutta alko takapuoli pistää hanttiin. Poistulomatkalla käytiin syömässä kalaravintolassa (hahah, näen jo Tiinan ilmeen siellä ruudun toisella puolen kun tulee puhe kalasta!). Uskaltauduin maistelemaan kampelaa ja nams, se oli hyväää! Tosin mikä nyt ei ois hyvää, jos se on paistettu pannulla rasvassa ja siinä on suolaa? Sitten maistelin jotain, mitä en ikinä kuvitelly syöväni. Fred tilasi alkupaloiksi etanoita ja kysy, haluanko maistaa. Kun en saanu sanaa suustani, niin kohta huomasin jo lautasellani pienen tumman möykyn. Tuoko etana? No, jokatapauksessa mie söin sen. Söin ja yllätyin, koska se ei ollut ollenkaan limaista (no eka mielikuva etanasta) vaan se oli itseasiassa ihan hyvää! Kuvia en tietenkään muistanu ottaa, mutta eipä se kovin herkullisen näköinen kyllä ollut. Tulipahan maisteltua paria uutta ruokaakin ja yllätyttyä :)

Muistoksi reissusta nappasin eräästä pikkumyymälästä mukaan tällaisen korun:

 

Tajusin tosin vasta korun ostettua, että siinä on samassa rannerengas ja sormus. Paketista ei oikein ottanu selvää, että miten nuo ketjut menee, mutta tykkäsin siitä silti, niin ostin sen. Tykkään siitä ehkä vielä enemmän noin, koska ei toivottavasti tule ihan heti kadulla vastaan samanlaista!



Mjoo. Lauantai-ilta menee niinkin villeissä merkeissä kuin pyykinpesussa (Tiina se meidän keskustelu! Miten mie ajaduinkin tähän? :D). Mitäpä sitä tosin ihmeempiä tekemäänkään, ehkä ois ihan paikallaan rauhoittua ja ottaa iisisti toiseksi viimeinen viikonloppu Sudburyssa :)

Tajusin muuten just, että ensi viikolla pitää alkaa käymään tavaroita läpi ja päättämään, mitä vaatteita ym. jätän tänne!! Tavaraa on kertynyt jonkin verran, vaikka olevinaan en oo ostanu oikein mitään, niin hylkään jotkut vanhemmat paidat tänne. Hihih, alkaa tajuamaan, että kohta se on edessä: kotiinlähtö!

2 kommenttia:

  1. Mistä arvasit että naamani venähtäisi kun luen kalaravintolasta? ;D pienissä oloissa vielä, hyyyi. Ja siis etana. e-t-a-n-a. en usko että oli hyvää. :P Silmissäni nään juuri sellaisen limaisen, ällöttävän toukan, toinen hyyyi.
    Tuo koru on tosi sievä, ihan sun näköinen! :)
    Hahahaa on se hyvä tietää että maailman toisella puolella voidaan myös viettää yhtä villejä viikonloppuiltoja kuin täällä! :D
    Ihanaa, kohta tulet!! <3 En malta odottaa..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli miullakin ennakkoluuloja sitä etanaa kohtaan, mutta se tuli niin yllärinä ettei ehtiny miettimään :D Eikä se ollu pahaa!
      Kyllä on ollu villit viikonloput täällä muutenkin, ois ehkä pikkusen aika päästä tuulettumaan!!

      Kohta tosiaan nähdään, ensi sunnuntai on viimeinen kokonainen päivä Majatalossa ja sitten onkin vaan viikko Torontossa ja jaiks, sitten mie tuun! :) <3

      Poista