Kuntoutusta & ympäristöä

Hola!

Pääsin siis ensimmäisen päivän jälkeen pyörimään täällä työskentelevän kuntoutushenkilön kanssa. Hän ei siis ole fysioterapeutti, mutta on käsittääkseni saanut ehkä hieman vastaavanlaisen koulutuksen kuin mitä aiemmin kuntohoitajat saivat Suomessa. Täällä on myös yksi fysioterapeutti, mutta koska täällä on ne tiukat säädöset kuka saa tehdä mitäkin, enkä ole vielä valmistunut fysioterapeutiksi (joo vielä niin, sen päivän kun näkis että oppari on valmis ja paperit kourassa), niin vietän aikaa ns. kuntohoitajan kanssa.

Henkilökunta ja asukkaat ovat ihan mielettömän iloisia (ei siis mitenkään ylipirteitä vaan aidosti hyvällä tuulella) ja ystävällisiä. Jotenkin siinä mielessä ehkä hieman erilaista kuin Suomessa, jossa saattaa nähdä välillä pikkusen väärällä jalalla nousseita enemmän. Kuntoutus tuntuu olevan aikalailla samanlaista kuin Suomessa, eli kuntoutus suunnitellaan ja toteutetaan asiakkaan tilan ja senhetkisen voinnin mukaan. Aika peruskauraa, eli lähinnä kävelyn opettelua/harjoittelua, kuntosaliharjoitteita, venyttelyjä & passiivisia liikeharjoituksia ylläpitämään/lisäämään nivelten liikkuvuutta. 


Kävin eilen illalla katsomassa vähän mitä tästä lähettyviltä löytyy. Ihan vieressä on Ramsey-niminen järvi, joka itse asiassa näkyy myös asuntoni ikkunasta. Oli taas harmaa päivä, joten kuvat on aika synkän näköisiä.

Jo Oakvillessä ollessa talot pisti silmään. Omakotitaloalueilla suurin osa taloista on tosi hienoja ja isoja, osa jopa valtavan kokoisia. Niagara-on-the-Lakessa käydessäkin oli fiilis, että voisin ihan koska tahansa ottaa tyyliin joka toisen talon itselleni! Automatkalla näin järven rannalla sellaisen ihanan sinisen ison talon, jossa oli vielä sellainen pieni muumitalotyylinen torniosa, tahtoo sen!!

Voisin ottaa kuvan vaikka jokaisesta talosta täällä, jos vain uskaltaisin. Tämä oli ainut, josta kehtasin ottaa edes jonkinlaisen kuvan, sillä tuli kamala stalkkeriolo heti ja kiirehdin heti pois :D Jos joku kuvais omaa taloa, niin tulis kyllä tosi epäilyttävä ja ahdistava olo, joten ehkä jätän yksittäisten talojen kuvailun vähän vähemmälle.

Talojen lisäksi autot on isompia ja uudempia kuin Suomessa. Erityisesti Torontossa huomasi sen, että isot citymaasturit on tosi suosittuja siellä ja myös täällä Sudburyssa. Vanhin auto jonka näin koko aikana Torontossa oli varmaan sekin vähintään 2005 vuoden mallia. Ei näkyny iki-ihania 95-vuoden VW Poloja, vaikka tykkäänkin äidin vihreästä pikkuPolosesta (älä äiti suutu mie oikeasti tykkään siitä) :D

Ohjaajani oli ostanut jääkaappiin jotain ruokaa valmiiksi kun tulin tänne. Siellä oli tuollainen kevyt sixpack valtavia muffinsseja, joissa makuina siis  mustikka, karpalo-sitruuna ja banaani-suklaa. NAM.

Tänään pääsin käymään isommassa ruokakaupassa harjoittelupaikan asukkaiden kanssa. Tässä ihan lähettyvillä on siis vain kaksi kauppaa, joista toinen on tosi pieni kioski ja toinen se apteekki, josta olen jo aiemminkin kirjoitellut. Ainut "pieni" huono puoli molemmissa kaupoissa on se, ettei niissä myydä mitään tuoretta. Ei siis hedelmiä tai vihanneksia, eikä edes tuoretta kanaa tai lihaa. Pikkuinen ongelma siis kun oon tottunut syömään ihan kunnon kotiruokaa, enkä mitään pakastemössöjä tai purkkiruokaa. (Kissat syö purkkiruokaa, en mie.) Onneksi siis pääsen käymään isommassa kaupassa kerran viikossa, joten sillon on pakko ostaa kaikki tuoretuotteet viikoksi kerrallaan. Kyllä muutama mummeli vähän naureskeli kun marssin bussiin 4 ruokakassin kanssa. (Niin muuten se bussi. Se on sellainen keltainen koulubussi, se on ihana! En muistanut nyt ottaa kuvaa niin otan ensi viikolla). Mutta onpahan kunnollista ruokaa nyt :) (Ja ruoanlaittamisesta puheenollen tein sitten taas ihan kunnon annoksen kerralla ja saan syödä samaa ruokaa sitten varmaan seuraavat 5 päivää. Minkäs teet, en oo tottunut tekemään ruokaa vaan itselleni, eikä täällä ole tällä hetkellä muita syömässä kun mie.)


Ja nyt se alko. Polte spinningpyörän päälle. Tekis niin mieli vaan mennä polkemaan ja saada kunnon treeni! Argh. En ole vielä katsonut onko Sudburyssa edes tarjolla spinningiä, mutta ei miulla ole kyllä edes mukana kunnon kenkiä siihen tai oikeastaan vaatteitakaan. Kun on tottunut polkemaan kovapohjaisilla spinningkengillä, niin ei todellakaan tee mieli polkea pehmeäpohjaisilla salikengillä. Välineurheilua tai ei, mie tykkään että on edes tärkeimmät varusteet kunnossa, niin liikunnasta ja itsestään saa enemmän irti. (Hmm, hyvin vakuuttavaa varmaan tämmöset liikunta- ja ruokapuheet sen jälkeen kun markkinoin jotain jättimuffinsseja..)


Ensimmäinen viikko on siis jo puolenvälin yli, vaikka paljon onkin vielä edessä. Hyvällä fiiliksellä mennään ja katsotaan mitä tekemistä keksin viikolopulle :)