Eilen harjoittelun loputtua aurinko ilmestyi muutaman päivän tauon jälkeen taas taivaalle, joten pakko oli lähteä ulos. Täällä on siis jo kevääntuntua, mutta vieressä olevassa järvessä on vielä ohut jääkerros keskellä, vaikka rannat alkavat olla jo sulia. Tuuli järveltä päin on siis vielä aika hyytävän tuntuinen, mutta aurinko lämmittää jo mukavasti :)
Yksi fyssarin hommien hyvä, mutta myös samalla huono puoli on se, ettei töihin tarvitse laittautua mitenkään erikoisesti ja vaatteiden pitää olla rentoja. Joskus on aamulla ihana vaan vetästä jotkut löysät housut jalkaan, laittaa hiukset ponnarille ja lähteä harjoitteluun kun ei tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi päällensä. Tavallaan taas ärsyttää välillä kun tekisi mieli olla edes joskus vähän siistimmissä vaatteissa ja näyttää ihmismäisemmältä, mutta ei, esim. farkut ei oikein sovi tän alan hommiin. Ulkonäköön panostaminen jää siis aika vähälle, mutta mitäpä sitä sen erityisemmin pyynäämään. Pääasia, että ihmiset sentään juttelee ihan ystävällisesti eivätkä juokse karkuun kun aamulla möngin tuon huiman about 50 metrin matkan Suomi-kodille.
Täällä ei hirveästi näy ihmisiä kävelemässä. Tänään vastaan tuli muutama kävelijä ja pari pyöräilijää, mutta muuten kaikki tuntuvat kulkevan autolla joka paikkaan. Apteekissakin on "Drive thru"-kaista. Joo, useilla ihmisillä on usein kiire, mutta ihan oikeasti hei, apteekissa tuollanen :D Mie oon mualta, ei meillä siellä tuommosia oo, eikä kyllä tarvii tullakaan.
Innostuin sitten käymään suunniteltua pidemmän lenkin ja hölkkäsin piiiiitkästä aikaa. Se tais olla just sitä mitä tarvitsin, sillä vapaa-ajalla liikkuminen on jäänyt aika vähälle vielä tämän reissun aikana. Kävelyä tulee kyllä päivällä paljon kun harjoittelupaikan rakennuksia on useita ja tänäänkin juoksin rakennuksien päästä päähän useamman kerran ja olin muutenkin oikeastaan koko päivän liikkeellä ja jalkojen päällä. Ois kiva nähdä askelmittarin avulla, että monta tulee otettua päivässä, istumaan ei nimittäin hirveästi ehdi.
En ois ikinä kuvitellu sanovani tätä, mutta olipa kiva päästä pesemään pyykkiä! Miun avaimet ei käy Majatalon pyykkitupaan ja vasta eilen joku tuli avaamaan sen oven. Alkaa nimittäin olla vaatteet vähän vähissä kun viikko oltu jo kuitenkin reissussa.
Luin lehdestä, että Suomi-kotiin on satsattu viimeisten 30 vuoden aikana 35 miljoonaa Kanadan dollaria, eli reilu 22 miljoonaa euroa ja se kyllä näkyy itse Suomi-kodissa ja Majatalossa. Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat ihan uusia. En ole aiemmin ikinä edes käyttänyt kuivausrumpua! Hyvin on vaatteet kuivunu perinteiseen narullakuivatus tapaan.
Pyykinpesukone ja kuivausrumpu ovat aika isoja molemmat, joten saan laittaa melkein kaikki täällä olevat vaatteet kerralla pyörimään. Viimeisenä kuvana vielä tarkempi kuva valtavasta kuivausrummusta, sillä tiedän, että Vili innostuisi, jos tajuaisi mikä kuvassa on. Sen lempipaikka nukkumiseen on nimittäin pesukone. Tuossa rummussa sillä ois niin lokoisat oltavat, eikä sitä varmaan sitten muualla näkiskään! Eli tiedän kyllä missä se karvapallo ois, jos se vaan olisi täällä, terveisiä sinne kotiin vaan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti