Joo hyvää huomenta vaan.
Hyi yäk.
Siis ihan oikeasti. Tämä talvi on kuulemma ollut ihan kummallinen Sudburyssa, AI JAA NIINKÖ?
Jjep, sitä tuli koko päivän. Ihan koko päivän.
Ja vaikka oli perjantai, niin ei kyllä ollu yhtään perjantaifiilistä. Kaiken lisäksi oli oikein mukava kuulla, että Torontossa oli samaan aikaan 20 astetta lämmintä, kivat sinne..
Pakkasta oli siis muutama vaan muutama aste ja lumipyru jatkui koko päivän. Tänään oli jo useampi lämpöaste, joten joka paikka on täynnä vettä. Tulipahan koettua sitten takatalvikin täällä, johan alko sää näyttämäänkin liian hyvältä... :D
Viikolla ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella, joten pahoittelen tekstien puutetta. Jotain pikkukuvailuja oon kuitenkin tehnyt pitkin viikkoa, että saan edes jotain tänne lisättyä sitten kun on aikaa :)
Kuin pirteetä kynsilakkaa kevääksi? Toi näyttää niin kivalta rusketuksen kanssa.
Perjantai-iltana mentiin muiden harjotteilijoiden kanssa lastenvaihdeiksi erään työntekijän luo. Vahdittavina oli kaksi suloista poikaa, iät 4 ja 5. Pientä villiintymistä oli alkuillasta havaittavissa, mutta saatiin poijjaat rauhottumaan ja nukkumaan ajoissa. Sitten hipsittiinkin ihan hissukseen sohvalle syömään jäätelöä ja yritettiin olla hiljaa :D
Pikkuhiljaa alkaa olla ikävä suomalaisia ruokia. Täällä on siis hyvää ruokaa, mutta tiettyjä suomalaisia juttuja alkaa tekemään mieli 4 viikon tauon jälkeen.
Yksi juttu on juusto. Siis ai että kun sais Oltermannia!! Voisin syödä sellaisen pienen Oltermannin vaikka suorilta tästä näin. (Pieni vinkki: kun tulen Suomeen, niin jääkaapissa ois parempi olla pari Oltermannia odottamassa) Täällä juustot on ihan kummallisia. Yleensä ne tällasia:
Eli tollanen levy, josta sitten leikataan veitsellä suikaleita. Ihan hyvän makusta se on, ei siinä mitään, mutta hermo menee sitä leikatessa kun siitä saa vaan sellasen ohuen suikaleen, joita tarvii useamman leivälle. Se on tiiviimpää kuin normaalijuusto ja tuollanen levy maksaa n. 9$.
Toinen vaihtoehto näyttää normaalilta juustolta, mutta pieni pala maksaa vähintään 10$. Kiva. Tyydyn sitten mieluummin tuohon palikkajuustoon, joka kestää kuitenkin pikkusen pidempään.
Ykkösenä ruokaikävä-listalla on kuitenkin suomalaisen sydäntä lähellä oleva ruisleipä. Täällä kaupan leivät on yleensä vaaleita, vaikka joissain paikoissa myydään vähän tummempaakin leipää. Se vaan maksaakin sitten paljon enemmän, aaargh! Alkaa tursuamaan korvista vaalea leipä (vaikka se ois täysjyvää ja siinä ois kuitua olevinaan vaikka kuinka paljon, se on silti pullaa miun mielestä)! Paahdettuna se menee, mutta eihän se oo läheskään niin hyvää kun kunnon ruisleipä.
Kävin sitten yksi päivä Suomi-kodilla olevassa pienessä kaupassa ja ah, ihanaa, siellä oli jotain melkein-ruisleipää!! Kaupassa myydään myös esim. Fazerin sinistä ja joitan muita Suomi-tuotteita.
Tekstit on ruotsiks, mutta Fazerin se on. Kyllä veti hiljaseks kun puras palasen tuota leipää, T. Jenna joka vetää leivän yleensä maistamatta alas. Miten voikaan leipä maistua niin hyvältä?? On siis ihan mielettömän hyvää 4 viikon vaaleanpullamössöleivän jälkeen.
Mie oon siis ihminen, joka uskoo normaaliin kotiruokaan, enkä mihinkään ihmedieetteihin. On tullut huomattua, että kunnossa pysyy, kun syö säännöllisesti, terveellisesti ja liikkuu. Eli ei, miusta ei saa millään mitään karppaajaa. Ihminen tarvitsee hiilareita ja miehän syön niitä. Niiden pitää vaan olla oikeanlaisia ja niiden määrä pitää olla kohtuullinen.
En vahdi syömisiäni mitenkään erityisemmin, yritän vain syödä viikolla monipuolisesti ja tarpeen mukaan. Salaattia on pakko saada joka päivä sen takia, että tykkään siitä ja onhan se kiva, että se on terveellistäkin. Viikonloput onkin sitten asia erikseen. Silloin löydän yleensä itteni sohvalta sipsipussin kanssa ja mitä sitten? Sillon kun herkuttelen, niin en vahtaa yhtään mitä syön vaan kun herkutellaan, niin herkutellaan kunnolla!! Tälläkin hetkellä pakastimesta huutelee kaksi pakettia Ben & Jerry's jäätelöä ja kohta alan tekemään tortilloja. (noniin, taas meni ruokapuheista uskottavuus, mutta samapa tuo)
En ymmärrä, miten siinä kävi taas niin, että tänään vahingossa mentiin 1,5 km päähän bussipysäkille ja bussi vei New Sudburyn ostoskeskukseen. Hups. Ostoksista lisää myöhemmin, nyt kutsuu tortillat. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti